Mensan testiin luottaminen johtaa pahimmallaan pelkän potentiaalin palvontaan
Helsingin Sanomat julkaisi 24.10 jutun Tuuli Huminasta ja hänen älykkyydestään. Jutu herätti varsin runsaasti keskustelua älykkyydestä ja Mensan tavasta mitata sitä. Jotta en antaisi itsestäni kuvaa täysin vähä-älyisenä, Mensaan pyrkineenä, mutta pääsyssä epäonnistuneena tyyppinä, on pakko sanoa ensin jotain myönteistä kyseisestä jutusta. Kyllä, tasoryhmiä tarvitaan ja suomalaisessa peruskoulussa esiintyvä tasapäistäminen on ongelma. Näihin asioihin en tässä kirjoituksessa kuitenkaan keskity. Niistä olisi ylipäätään helpompi keskustella irrallaan Mensan ”asiantuntemuksesta”.
Jos Mensan testeillä mitattava älykkyys on todella pituuteen verrattava, syntymälahjana saatu ominaisuus, miksi sitten testeissä voi kehittyä harjoittelemalla? Mensa-älykkyys myös korreloi voimakkaasti koulutuksen kanssa ja etenkin länsimaalaiset pärjäävät testissä erityisen hyvin. Tästähän pitäisi voida päätellä, että länsimaalaiset (ja valkoinen rotu) ovat älykkäämpiä kuin vaikkapa afrikkalaiset, ja että syy olisi jollain tapaa geeneissä. Näin mm. emeritusprofessori Tatu Vanhanen uskookin. Hänen väitteensä eivät kuitenkaan ole saaneet tukea tiedeyhteisöstä mm. juuri siksi, ettei Mensan mittaamaa älyä pidetä kulttuureista riippumattomana testinä jonka tekemistä ei voisi harjoitella.
En toki lähde kiistämään sitä, etteikö Mensan testi mittaisi jotain. Kyllä se mittaa – jonkinlaista loogista päättelykykyä. Ongelma kuitenkin on, että tuota sitten kutsutaan älyksi joka taas on sana johon liittyy hyvin monenlaisia konnotaatioita. Esimerkiksi jutun kommentoijat yhdistivät älyn mm. hyvään argumentointikykyyn, kielitaitaitoon ja tietysti elämässä pärjäämiseen. Tällä logiikalla kaikkien Mensan testin läpäisseiden pitäisi olla hyviä väittelijöitä, lahjakkaita kielissä ja tietysti vielä jonkinlaisia menestyjiä. Sellaisia tietysti heissä varmasti on, sitä on turha kiistää. Hyväksi väittelijäksi ei kuitenkaan tule pelkällä älyllä, vaan se vaatii kiinnostusta väittelyyn ja harjoittelua.
Tästä päästäänkin artikkelin ydinongelmaan: pahimmillaan Mensa ja siihen kuuluminen johtaa potentiaalin palvontaan, jossa ylistetään vain valmiuksia johonkin. Tällä logiikalla pitäisi esimerkiksi tehdä testi joka testaa musikaalisuutta ja testistä huippupisteet saaneita palvottaisiin huippulahjakkaina muusikkoina. Samaan aikaan pitkän muusikon uran tehneet jätettäisiin sivuun, koska potentiaali on tärkeintä – ei se kuinka paljon tekee ja mitä tekee. Tällainen asenne tuskin on hyväksi monelle lahjakkaalle lapsellekaan, olipa hänen lahjakkuutensa sitten Mensan ”älyä” tai jotain aivan muuta. Tietenkin tulee voida sanoa ääneen, että joku on lahjakas jossain, mutta sen korostaminen voi johtaa siihen että lapsi kuvittelee pelkän potentiaalin riittävän. Ei se riitä. Ei pelkällä Mensa-älyllä pyöräytetä tasokasta väitöskirjaa, tehdä tutkimusta tai muusikon uraa.
Mensa on onnistunut tekemään itsestään jonkinlaisia älykkyyden asiantuntijan jonka auktoriteettia moni toimittajakaan ei osaa kyseenalaistaa. Helpottaahan se toki jutun kirjoittamista jos älykkyydestä voi tehdä jutun haastattelemalla vain yhtä henkilöä. Mainitaan sivumennen, että Mensan testejä on arvosteltu, niin sehän riittää. Ja kun ilmaistaan huoli älykkäistä lapsista ja heidän pärjäämisestään koulussa ja muualla, ollaan tietysti oikealla asialla. Ollaanko? Käytännössä näin rakennetaan melko fatalistista maailmankuvaa, jossa potentiaalilla on kaikkein suurin painoarvo eikä ahkeruudella ja pitkäjänteisellä työskentelyllä. Siinäpähän sitten arvostellaan Suomesta käsin Intiassa hindulaisuuden parissa vaikuttanutta kastilaitosta. Joku voisi sanoa tekopyhäksi, mutta minä sanon: varsin inhimillistä ja ennen kaikkea älytöntä.
Jos tuloksia verrataan potentiaaliin, mensalaiset ovat nähdäkseni olleet pahimpia alisuorittajia :o)
Ilmoita asiaton viesti
Tuosta kulttuurisidonnaisuudesta. On kai itsestään selvää, että länsimaalaiset suoriutuisivat melkoisen huonosti vaikkapa jonkun afrikkalaisheimon kehittämässä älykkyystestissä. Eli ei ole mitään mieltä vertailla eri kulttuurien eroja älykkyydessä, yhden kulttuurin määrittelemän älykkyyden mukaan tehdyllä testillä. Puhumattakaan siitä, että älykkyys sinänsä on niin moniulotteinen ominaisuus, että sen määritteleminen, saati relevantti mittaaminen, lienee melkoisen vaikeaa, eikä ainakaan onnistu Mensan testeillä.
Toisekseen olen ollut huomaavinani, että käytössä olevissa älykkyydenmittauksissa näyttäisi olevan joku ”valuvika”. Ne nimittäin näyttäisivät osittain mittaavan myös jollakinlailla haurasta, rajoittunutta tai häiriöille altista psyykeä. Joko niin tai sitten tietynlainen älykkyys kulkee käsikädessä tälläisten häiriöiden kanssa tai altistaa niiden syntymiselle. Esimerkiksi käyvät varsinkin asperger tai aspergertyyppisen persoonallisuuden omaavat, joilla usein mitataan korkea älykkyysosamäärä.
Ilmoita asiaton viesti
Länsimaalaiset eivät suoriudu erinomaisesti, vaan lähinnä keskinkertaisesti. Huiput löytyvät Aasiasta.
Tai ei tuokaan pidä paikkaansa mitenkään erityisen hyvin. Niin paljon pitää olettaa. Siihen saakka, kun todetaan ihon melaniinipitoisuuden olevan jonkinlaisessa suhteessa älykkyysosamäärään, lie syytä pitää muita syitä vaikuttavina.
Vertaaminen pituuskasvuun saattaa olla väärä, mutta vertaaminen vaikkapa juoksemiseen saattaa olla lähempänä. Jokainen voi tulla paremmaksi juoksijaksi harjoittelemalla, mutta huipuilla se on harjoittelun lisäksi synnynnäistä. Ja saman matkan pystyy juoksemaan vähäisemmilläkin lahjoilla, aika vain on vähän huonompi.
Mensan alkuperäinen päämäärä oli ymmärtääkseni vaatimattomasti pelastaa maailma. Minusta se näyttää usein lähinnä patsastelulta. Tai sitten vaan olen missannut heidän panoksensa.
Ilmoita asiaton viesti
Älykkyys on helppo mitata Mensan testeillä ja lihasten voimakkuus punttisalilla. Näiden ominaisuuksien käyttö on sitten ihan eri asia. Lihaksia ei tarvita, jos osaa käyttää koneita. Omaa älyä ei tarvita, jos osaa käyttää hyväksi muiden älykkyyttä.
Ilmoita asiaton viesti
Suosittelisin parempaa perehtymistä niin Mensaan kuin älykkyyden testaamiseen ja älykkyyden käsitteeseen ylipäätään. Ammut nimittäin sen verran ohi maalin.
Mutta siinä toki olet oikeassa, että äly on pelkkä potentiaali joka ei takaa itsessään minkäänlaista menestystä. Mutta tämän taitaa tietää kyllä jokainen mensalainenkin.
Ilmoita asiaton viesti
Kertoisitko tarkemmin millä tavoin ammun ohi maalin? Argumentiksi ei riitä ”ammut ohi maalin”.
Kenet sinä näet oikeina auktoriteetteina määrittelemään älykkyyden? Eli jos lähden perehtymään aiheeseen tarkemmin, minkä tahojen tutkimuksia/kirjallisuutta yms. lähteitä suosittelet tutkimaan? Riittääkö Mensan näkemykset vai onko muitakin mielestäsi varteenotettavia näkemyksiä älykkyydestä?
Ilmoita asiaton viesti
Mielenkiintoisia kommentteja. Luin ne, kuten alkupuheenvuoronkin läpi, koska pari vuosikymmentä sitten ystävät veivät minut ”puolipakosta”, yllättäen Mensan testiin, josta suoriuduin ihan hyvin. Liityin myös Mensaan, mutta muutaman vuoden jälkeen totesin, ettei sen sisäisen keskustelun ilmapiiri juuri kiinnostanut minua, joten erosin.
Tästä huolimatta: ”No hard feelings”. Testi oli mielenkiintoinen joskaan ei tietysti kaikkea kattava. Mutta antoihan se käsityksen nimenomaan siitä, mitä haluttiin mitata. Ja jätti arvostuksen kaikkia niitä kohtaan, jotka testistä ovat selviytyneet.
Mensa on todella vakiinnuttanut asemansa ”jonkinlaisena älykkyyden asiantuntijana”, kuten puheenvuorossa todetaan. Kenttä on kuitenkin avoin. Kiinnostuneet voivat niin halutessaan perustaa toisen yhdistyksen ja testausmenetelmän, joka heidän mielestään paremmin kuvastaa älykkyyttä. Ja siihen saakka tyydyttäköön Mensaan asiantuntijana.
Ilmoita asiaton viesti