*

Ossi Ojutkangas — sodassa kaikkia vastaan "En yritä loukata ketään erityisesti, vaan tasapuolisesti kaikkia." - Kalervo Palsa

Suomessa ei ole protestikulttuuria

  • "Pieni" mielenilmaus Tel Avivissa 29 lokakuuta 2011. Kuva: www.avivi.org
    "Pieni" mielenilmaus Tel Avivissa 29 lokakuuta 2011. Kuva: www.avivi.org
  • Mielenosoittajia Tel Avivissa elokuussa 2011. Kuva: Roi Boshi.
    Mielenosoittajia Tel Avivissa elokuussa 2011. Kuva: Roi Boshi.

Opiskelen nykytaidetta Espanjassa Vigon yliopistossa, Pontevedran kaupungissa sijaitsevassa Bellas Artes-yksikössä. Päädyin eilen sattumalta luennolle, jota piti Israelista asti tullut kutsuvieras Anat Katsir, Jerusalemissa sijaitsevan Bezalelin yliopiston graafisen suunnittelun opintolinjan johtaja. Normaalisti saan jatkuvasti epäillä, ymmärränkö espanjan tai gallegon kielisestä opetuksesta kaiken olennaisen. Tällä kertaa sain kerrankin olla se joka ymmärtää kaiken todennäköisesti paremmin kuin yksikään huonosti englantia osaavista paikallisista. Englanti ei toki ole minunkaan äidinkieli, mutta vähemmän ponnisteluja sen ymmärtäminen minulta vaatii kuin espanjan ja gallegon. Tämän vuoksi jaksoin kuunnella varsin keskittyneesti reilun tunnin kestävän luennon.

Loppukesällä 2011 alkoi Tel Avivissa Israelissa sarja mielenosoituksia, jotka saivat alkunsa ihmisten tyytymättömyydestä kohtuuttomasti kohonneita asumiskustannuksia kohtaan. Protestiliike kokosi yhteen ihmisiä monista yhteiskunta -ja tuloluokista ja uskonnollisista taustoista. Protestien iskulauseissa peräänkuulutettiin sosiaalista vastuuta. Mukana oli erityisesti paljon työssä käyviä nuoria, joiden palkasta leijonanosa menee täysin käsistä karanneisiin vuokriin. Protestiliikkeen ydintoimintaan osallistui lukuisa määrä eri alojen ammattilaisia: taiteilijoita, valokuvaajia, graafikoita ynnä muita. Protestisarjaa kutsuttiin toisinaan ”telttaprotestiksi”, sillä monet muuttivat kirjaimellisesti puistoihin, kaduille ja muihin julkisiin paikkoihin. Osallistujia oli yksin Tel Avivissa n. 300 000 ja koko maassa puolisen miljoonaa. Vaikka Israelin johto aluksi vähätteli tempausta kutsuen sitä ”Woodstock-protestiksi”, lopulta myös poliitikot joutuivat noteeraamaan mielenosoittajien huolen sosiaalisen tasa-arvon laskusta ja kohtuuttomaksi nousseesta asumisesta. Myös pääministeri Benjamin Netanjahu ryhtyi vuoropuheluun protestiliikkeen johtohahmojen kanssa.

Tätä kaikkea käsitteli Anat Katsirin luento Occupying Public Space, jossa hän keskittyi taiteilijoiden, valokuvaajien, graafikoiden yms. visuaalisten alojen ammattilaisten yhteistyöhön protestin aikana. Hän näytti lukuisia esimerkkejä julisteista, logoista ja muusta infografiikasta joilla ”masinoitiin” väkeä mukaan rauhanomaiseen kansalaistottelemattomuuteen. Eräällä mainostoimistograafikolla oli työnsä vuoksi valtava määrä Facebook-kavereita, minkä vuoksi hän päätyi protestien Facebook-vastaavaksi. Protestiliike synnytti myös kaikenlaista sivutoimintaa: järjestettiin telttakonsertteja, poliittisia keskustelutilaisuuksia. Dokumenttielokuviakin näytettiin julkisilla paikoilla suurilta näytöiltä ja niitä kertyi katsomaan muutkin kuin vain protesteihin aktiivisesti osallistuneet ihmiset. Mielipidemittausten mukaan n. 80% israelilaisista suhtautui myönteisesti tai neutraalisti protestiliikkeeseen. Suurta poliittista muutosta mielenosoituksilla ei ole vielä ollut: oikeistohallitus johtaa Israelia edelleen. Olisi kuitenkin väärin sanoa, että mielensoitukset olivat turhia. Ne muuttivat voimakkaasti vuokrista ja elinkustannuksista käytyä julkista keskustelua. Päättäjien ja poliitikkojen oli pakko ottaa kantaa asiaan. Mielenosoitusten jälkeenkin monia sen organisoijia on haastateltu mediassa yhteiskunnallisia kysymyksiä koskien.

Edellinen kappale täytyi kirjoittaa kieli keskellä suuta, ettei kotimaani immeiset erehtyisi luulemaan, että siellä ne  israelilaiset huligaanit särkivät vain ikkunoita ja pieksivät hevosia. Suomesta puuttuu protestikulttuuri. Suomessa kaikenlainen mielenosoittaminen on lähtökohtaisesti epäilyttävää toimintaa. Tähän vaikuttavat varmastikin monet kulttuuriset tekijät. Kaikenlainen itsensä näkyväksi tekeminen on varsin korkean kynnyksen takana. Sen takia vain hyvin harva tarttuu megafoniin, vaikka siihen heillä olisi täysi oikeus. Sanottavaa ja protestoitavaa kyllä riittäisi - esimerkiksi tuloerot kasvavat Suomessa koko ajan. Suomalainen on kuitenkin kasvanut holhousyhteiskunnassa, jossa peruskansalainen ulkoistaa monien asioiden vastuun yhteiskunnalle ja sen päättäjille. On hyväksyttävää käydä äänestyskopissa kerran tai pari muutamassa vuodessa, mutta siinäpä se vaikuttaminen sitten olikin. Kaikki muu on lähinnä anarkomarkojen riehumista tai säälittävää pilipaliruikutusta eduskuntatalon edessä. Ruikutus itsessään ei toki ole väärin, mutta se pitää purkaa oikein. Kahvikuppiin tai tuoppiin, yksin tai yhdessä samanmielisten kanssa. Näin on tehtävä siksikin, että jos toimisi kuten israelilaiset, siihen sisältyisi jonkinlainen ajatuksenpoikanen siitä, että itse voisi vaikuttaa asioihin edes hitusen. Ajatus siitä, että itse voisi johonkin vaikuttaa ja itsellä olisi siten edes vähäsen vastuuta on niin vastenmielinen, että ajatus julkisesta protestista on kauempana kuin Aurinko Maasta.

Eilen luennon jälkeen menin vaimoni kanssa nettikahvilaan lukeakseni sähköpostit ja uutisia. Törmäsin Ylen julkaisemaan Jari Tervon kirjoitukseen. Hän sanailee itsenäisyyspäivän ”mielenosoituksesta” mm. seuraavasti:  ”Ikkunan rikkominen on yhtä vähän mielipide kuin hevosen hakkaaminen jääkiekkomailalla”. Aha. Tämäpä on uusi ajatus. Tervo jatkaa: ”kiakkovierailla ei ole mitään oikeutta tuhota omaisuutta, rääkätä eläimiä tai pahoinpidellä ihmisiä, vaikka ihmiset sattuisivat olemaan virkapukuisia poliiseja”. No shit Sherlock! Huokaus. Kyllähän minä tiedän, että tällaista tautologiaa suoltavat monetkin ammatikseen kirjoittavat. Joskus tulee ihmeteltyä, miksi esimerkiksi Helsingin Sanomat julkaisee luokattoman huonoja kolumneja. Parempia kirjoituksia on tämä Uusi Suomikin pullollaan. Myös Suomessa merkitsee todella paljon kuka sanoo, eikä se mitä sanotaan. Tämä näkyy Tervonkin kolumnissa. Sori vain: vaikka itsestäänselvyyksiä toistelisi tunnettu helsinkiläinen kirjailija ei se ole yhtään sen hohdokkaampaa. Sanotaan tämä kuitenkin varmuuden vuoksi: olen Tervon kanssa samaa mieltä edellä olevista lainauksista. Hyi hyi anarkistit. No niin, nyt viimeistään voitte viedä ne soihdut pois.

Ainakin Tervo yrittää ilmaista kirjoituksessaan olevansa ajan tasalla. Hän mm. osoittaa tietävänsä, kuinka nettiaikana voidaan mielenosoitus koota sosiaalisessa mediassa vaikkapa Facebookia hyödyntäen. Niin voidaan. Sen Tervo kuitenkin jättää hienosti mainitsematta, ettei uutta tekniikkaa hyödyntävien mielenosoitusten ja protestien tarvitse olla tällaisia kuin Tampereella 6.12.2013. Mielenosoituksista aika vähän mitään tietävä lukija helposti ymmärtää, että tällaisia ne mielenosoitukset ylipäätään ovat. Jo pelkkä sana ”mielenosoitus” johtaa suomen kielessä tietynlaisiin konnotaatiohin. Näitä konnotaatioita Tervo ei millään tavalla pyri haastamaan. Hän on ajan tasalla siitä, että Internetiä käytetään ihmisten kutsumiseen paikalle, mutta hän jättää kokonaan huomioimatta sen, ettei Suomi ole koko maailma. Eikä mielenosoitusten tarvitsisi olla huliganismia. Epäilen, että Tervo kehtaisi tätä saarnaansa pitää Israelin mielenosoituksissa osallistuneille. Hehän vielä esiintyivät omilla kasvoillaan ja nimillään. Tästä tulen sellaiseen johtopäätökseen, että Tervon kolumni on yksinkertaisesti huono. Hyvässä kolumnissa huomioidaan edes hitusen muutakin maailmaa, eikä eletä impivaaralaisessa mikrokosmoksessa. Paitsi tietysti siinä tapauksessa, että tarkoitus on vain toisintaa sitä näkemystä jota Suomi on jo valmiiksi ääriään myöten täynnä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Minusta se on pelkästään hyvä, ettei ole protestikulttuuria. Se on rehellisesti ja suoraan sanottuna keinona aivan perseestä. Mielenilmaukset, marssit yms. ovat narsistinen näytelmä, jonka tarkoituskaan ei ole muuttaa mitään, vaan toimia masturbaationa ja psykologisena kanavana. Mistä sen tietää? Tästä:

"Suurta poliittista muutosta mielenosoituksilla ei ole vielä ollut: oikeistohallitus johtaa Israelia edelleen."

Miksi tehdä jotain, mikä ei muuta mitään? Syitä on varmasti monia, mutta yksikään niistä ei ole saada muutosta aikaan.

Ja protestoinnin kohteet taputtavat mairea hymy naamallaan ja katselevat, kuinka poliisi pitää heidät turvassa ja miten rotat inisevät häkissään.

Ja sitähän se on, viihdettä. Muutos vallitsevaan ei ole. Se on rumaa, räkäistä, veristä ja paskaista touhua. Trauma, jota selvitellään sukupolvia. Muistomerkkejä, patsaita. Mutta lopulta - täysin erilainen maailma, eri kiskoilla.

Käyttäjän OssiOjutkangas kuva
Ossi Ojutkangas

Mielestäni on väärin määritellä mielenosoitus tai protestiliike niin, että se on onnistunut vain jos se kaataa hallituksen. Tämähän johtaisi siihen, että pienetkin mielenosoitukset pysäytettäisiin väkivalloin jo aivan alussa. Olisiko se hyvä asia? Mielestäni ei. Minun mielestäni saavutuksia voidaan mitata muillakin tavoin, kuten vaikkapa siten kuinka mediassa puhutaan ja mistä siellä puhutaan. Israelissa käsistä karannut asumisen kalleus ei noussut kunnolla otsikoihin ennen kuin mielenosoittajat tekivät siitä puheenaiheen. Tietysti tuon merkitystä saa vapaasti vähätellä, mutta se on asenteellisuutta se. Asenteellisuutta, jossa suomalainen tapa suhtautua mielenosoituksiin (tai niistä pidättäytymiseen) on jotenkin parempi kuin "mellakoivissa" maissa. Jos samalla tavalla ajattelisi esimerkiksi alkoholipolitiikasta, täytyisi Suomen alkoholipolitiikan olla jotenkin objektiivisesti parempi. Silloinhan siitä voitaisiin tehdä vientituote ja valistaa espanjalaisia siinä missä suomalaisiakin. Tähän tuskin ryhdytään, koska usein tieto (ja siihe pohjautuvat käytännöt) ovat kulttuurisidonnaisia. Niinpä suomalainen suhtautuminen alkoholiin ei välttämättä toimi Espanjassa.

Sanottakoon vielä, etten kirjoituksessa suoraan vaatinut tai toivonut samanlaista mielenosoitusta Suomeen kuin mitä Tel Avivissa oli vuonna 2011. Suomessa voisi riittää pienempikin mielenilmaus purkamaan tuntemuksia. Tarkoitan todellakin rauhanomaista mielenosoittamista enkä mitään huliganismia. Mielestäni on aika yksisilmäistä redusoida mielenosoitukset sellaisiksi mitä nyt itsenäisyyspäivien aikana nähtiin. Ja juuri niin Tervokin meni tekemään kaikessa impivaaralaisuudessaan. Ainakin itse odotan enemmän "helsinkiläiseltä kirjailijalta".

Veikko Penttinen

Tervon juttu koski vain Tampereen rähinää ja hän kuvasi sen myös aivan oikein. Mielenosoitus on aivan liian vakava juttu jätettäväksi humalaisten ja lasten hommaksi.

Tilanne, aika ja kukin maa vaatii aina omanlaisensa mielenosoituksen. Jos tilannetaju ei osu kohdalleen silloin mielenosoitus on rähinä, mellakka tai vastaava riippuen kulloisenkin yhteiskunnan sen hetkisestä tilanteesta.

Käyttäjän OssiOjutkangas kuva
Ossi Ojutkangas

Otetaan verrokiksi Suomessa tapahtuneet koulusurmat. Niidenkin kohdalla moni keskittyi julistamaan kuinka kauheita ne teot olivat. Niin olivat, mutta tuota hokemalla ei päästä selville siitä MIKSI ne tapahtuivat. Eikä päästä selville myöskään siitä, miten ne voisi jatkossa ehkäistä. Mielestäni on ihan hyvä kysymys, miksi Suomen kaltaisessa valtiossa noinkin moni viitsi lähteä itsenäisyyspäivän mielenosoitukseen? Maassa, jossa moiseen on korkea kynnys ja elintaso on globaalisti tarkasteltuna hyvin korkea.

Ai niin, eihän tuollaista pidäkään pohtia. Keskitytään vain Tervon tavoin hokemaan, kuinka anarkistit toimivat väärin. Case closed.

Toimituksen poiminnat