Ossi Ojutkangas — sodassa kaikkia vastaan "En yritä loukata ketään erityisesti, vaan tasapuolisesti kaikkia." - Kalervo Palsa

Englantia palvovat eivät ymmärrä mitä toivovat

Nokian väliaikainen pääjohtaja Risto Siilasmaa on huolissaan Suomen tulevaisuudesta ja ehdottaa ratkaisuksi ”rohkeita avauksia”. Tällä hän tarkoittaa mm. englannin kielen asettamista yhdeksi Suomen virallisista kielistä. Ajatus näyttää saaneen yllättävän paljon kannatusta myös täällä Uudessa Suomessa. Mielestäni ehdotus ei ole lainkaan niin ongelmaton kuin monet antavat ymmärtää. Se, että englannista tehtäisiin virallinen kieli johtaisi siihen, että valtava määrä ihmisiä joutuisi kirjoittamaan tekstejä muulla kuin äidinkielellään. Viranomaiset, lainsäätäjät, kaikenlaiset hallinnon virkamiehet joutuisivat käytännössä tekemään kääntäjän työtä. Se söisi valtavasti voimavaroja eikä tekstien taso olisi kovinkaan kehuttava. Ihan vain siksi, että kääntäjän täytyy ajatella teksti uudestaan käännettävälle kielelle. Suomalainen ei pääsääntöisesti ajattele englanniksi vaan suomeksi. Jos tekstit käännätettäisiin ammattikääntäjillä joiden äidinkieli on englanti olisi se erittäin kallista. Olisiko se todella ”kilpailukyvyn” kasvattamisen arvoista?

Tietysti aina tarvitaan kielten taitajia ja vaikkapa juuri kääntäjiä. Esimerkiksi Väinö Tanner säilytti mielenterveytensä vankilassa sotien jälkeen kääntämällä englanninkielistä kirjallisuutta. Tanner oli aikanaan harvoja suomalaisia englannintaitajia. Tuolloin akateemisen maailman valtakieli oli paljolti saksa. Tietysti englantia täytyy opettaa Suomessa peruskoulussa ja lukiossa. Mielestäni pakkoruotsikin voitaisiin puolestani poistaa jos sen sijasta tulisi opiskella englannin ohella jotain muuta vapaasti valittavaa kieltä. Mennään ojasta allikkoon jos pakkoruotsin vastustuksen kiimassa pönkitetään englannin vahvaa asemaa entisestään. Koska englanti ei ole suomalaisten äidinkieli, tietenkin aina sen osaamisessa on parantamisen varaa. Mutta oikeasti, suomalaisilla ei ole mitään hävettävää nytkään! Suomalaisten englannin taito on oikeasti hyvä jos verrataan vaikkapa saksalaisiin, ranskalaisiin ja espanjalaisiin. Tietenkin monet asiat vaikuttavat, kuten keskenään vertailtavien ihmisten koulutus. Hyvä vertailukohta kuitenkin on, kuinka helppoa turistin on kysyä neuvoa englanniksi. Oman kokemukseni mukaan Suomessa saa englanniksi neuvoa paljon helpommin kuin Saksassa, Ranskassa tai Espanjassa - myös pienissä kaupungeissa.

Tässä kohtaa joku alkaakin tästä huolimatta itkemään kuinka suomalaisten englanti on huonoa. Kuten Yhdysvalloissa asuva Juha Mäkipää väittää, suomalaiset (muka) puhuvat huomattavasti heikompaa englantia kuin saksalaiset, hollantilaiset, japanilaiset, kiinalaiset ja ruotsalaiset. Mielestäni tämä on silkkaa roskaa ja suomalaista itseruoskintaa joka on tyypillistä erityisesti verkossa. Suomalaiset sättivät toisiaan ”rallienglannista” jossa on kyse aivan muusta kuin kielitaidosta per se. Siinä on kyse toisten ihmisten piikittelystä ja siitä, että ”olisit hiljaa jos et kunnolla osaa”. Kielitaidon ilmeistä suomalaista aksenttia (jota ei pitäisi hävetä) pidetään epäreilulla tavalla aseena toisia suomalaisia vastaan. Pidä turpasi kiinni kun et selkeästikään mitään osaa sanoa! Ja jätä puheet muille homman osaaville! Älä ainakaan avaa suutasi ellet osaa täydellisesti tiettyä aksenttia. Ihanteenahan usein on tietysti brittiläisen yläluokan englanti joka on tahallisen koukeroista, jottei englantilainen rahvas siitä mitään tajuaisi. Kyllähän se suomalaisen itsetuntoa hivelee jos pääsee herrakerhoon. Ainakin hyvä tavoite siinä on itse kullekin, muilta suut suppuun!

Tämä kaikki heijastaa sitä tosiasiaa, että suomalaisilta puuttuu realistinen suhtautuminen omaan itseensä ja myös omiin taitoihin. On joko kansalliseksi häpeäksi julistettu ”rallienglanti” jota joukolla paheksutaan tai sitten suomalaisella on ylivampuvan naiivi käsitys siitä, että englanniksi voi hoitaa asian kuin asian. Jälkimmäisestä on esimerkkinä kova halu muuttaa korkeakoulujen koulutusohjelmia kokonaan englanninkieliseksi. Joillain aloilla oppikirjat ovat toki paljolti englanniksi, mutta siitä ei pidä tehdä sellaista johtopäätöstä, että olisi hyvä idea suorittaa koko tutkinto kokeineen päivineen englanniksi. Se on erittäin huono idea. Ihminen oppii parhaiten omalla äidinkielellään, koska ihminen ajattelee äidinkielellään. Mitä vaikeammasta asiakokonaisuudesta on kyse, sitä enemmän tämä vaikuttaa oppimiseen. Nyt siis halutaan tahallaan vaikeuttaa oppimista entisestään. Monet professorit eivät osaa myöskään opettaa asiaansa yhtä hyvin vieraalla kielellä. Opetuskin kärsii tästä aivan taatusti, ellei kaikki opettajatkin kiikuteta Suomeen englanninkielisistä maista.

Vaimoni kertoi joskus ranskalaisesta opiskelijasta joka suoritti tutkintoaan Suomessa. Hän osasi ranskalaiseksi varsin hyvin englantia, mutta opetteli silti suomea. Hän ei ymmärtänyt sitä, miksi suomalaiset hyväksyvät monilla työpaikoillakin sen, etteivät ulkomaalaiset opettele lainkaan suomea. Englanti on mukisematta jonkinlainen ”kansainvälisyyden” kieli jonka käyttö ikään kuin jo itsessään ”hehkuu” kansainvälisyyttä. Ranskalaisen näkökulma on mielestäni ymmärrettävä. Myös Saksassa ja Espanjassa suhtaudutaan omaan kieleen suojelevasti, jopa siinä määrin että kaikki dubataan. Tämä tietysti vaikeuttaa jonkin verran ihmisten englannin opiskelua näissä maissa. Eipä se kuitenkaan ole estänyt Saksaa pärjäämästä erittäin hyvin globaalissa kaupankäynnissä. Miten Saksa on tässä onnistunut, vaikka englanti ei ole heillä virallinen kieli? Pystyykö Suomi muka samaan vain ottamalla uuden virallisen kielen? Jos lähdetään siitä, että suomalaiset osaavat kohtuullisesti englantia jo nyt (ja sitä työssään enemmän tarvitsevat voivat tarvittaessa harjoitella sitä suuremmassa määrin), eikö viralliseksi kieleksi pitäisi ottaa jokin aivan muu? Jos englannin virallinen asema parantaisi Suomen pärjäämistä kansainvälisessä kilpailussa, aivan sama vaikutus olisi myös espanjalla tai kiinalla. Miksi näitä kieliä ei kukaan kuitenkaan ehdota?

Väitän, että molemmissa sodissa sotinut isoisäni kääntyisi ainakin hiukan haudassaan jos saisi tietää miten vähän arvoa enää annamme omalle kielelle ja kulttuurille. Neuvostoliitto yritti Suomeen tuoda venäjän väkivalloin, mutta emme sitä vastaan ottaneet. Nyt suomalaiset haluavat itse tuoda Suomeen vieraan kielen aivan vapaaehtoisesti. Suomi laittaa pirtin takaoven visusti lukkoon ettei ruotsi ja venäjä tulisi vahingossakaan sisään, mutta samaan aikaan etuovi pidetään auki jotta englanti saa rymistellä sisään niin että oven karmit natisevat. Virossa ollaan huolissaan siitä, että vironkielisen kirjallisuuden myynti laskee koko ajan ja yli puolet nuorisosta haluaa laittaa lapsensa englanninkieliseen kouluun. Tuosta kehityksestä valtaapitävä keski-ikäinen ikäpolvi on Virossa huolissaan. Suomessa taas haaveillaan englannista virallista kieltä. Mutta ehkä minä vain olen jotenkin vanhanaikainen, kun en anglo-amerikkalaisen kielen ja kulttuurin taikaa ymmärrä sillä tavoin kuin nämä englannista innoissaan olevat. Toisaalta ehkä hekin arvostavat äidinkieltään tarpeeksi vasta sitten kun on jo liian myöhäistä. Sitten kun tietoa ei enää juurikaan tuoteta suomeksi. Miksi tuotettaisiinkaan, kun onhan englanti? Ja miksi kukaan englanniksi tuottaisi tietoa pikkiriikkisestä Suomesta ja sen historiasta? Nyt ollaan asian ytimessä, mutta toivottavasti ei kuitenkaan tulevaisuudessa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

11Suosittele

11 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän seppaeo kuva
Oskari Seppänen

Englannilla pärjää työmarkkinoilla vielä jotenkuten, mutta en usko että tilannetta kannataisi pitää mitenkään kiveen kirjoitettuna. Aasian talouskasvu näyttää olevan parempi kuin rapakon takana.

Jaakko Häkkinen

EU:n kielibarometrin mukaan suomalaiset osaavat paremmin englantia kuin esim. ruotsalaiset, joilla on pakkoenglanti:
http://jaska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/149098-pakko...

Englannin tekeminen yhdeksi viralliseksi kieleksi ei lyhyellä tähtäimellä rasittaisi paljoakaan, mutta se voisi olla vaarallista suomen kielelle pitkällä tähtäimellä:
http://jaska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/158527-engla...

Käyttäjän VilleMaki kuva
Ville Mäki

Näin on. Nykyään kun englantia pidetään niin coolina kielenä, että jopa yrityksetkit ja yliopistomaailma mieluummin käyttää sitä. Ja nuoriso tuntuu mieluummin käyttävän englantia kuin suomea. Amerikkalaiset elokuvatkit maistuvat mieluummin kuin suomalaiset. Jos englannista tulee virallinen kieli, niin sitten nuoriso siirtyy pian täysin englantiin ja heidän lapsensa osaavat vain englantia, tai ei ainakaan juuri ollenkaan esi-isiensä kieltä. Tämä olisi erittäin traagista suomen kielen ja kulttuurin kannalta. Kieli kun ei ole vain tapa kommunikoida, vaan se myös kertoo puhujansa historiasta ja kulttuurista.

Käyttäjän timoelonen kuva
Timo Elonen

Montako kertaa oletkaan väittänyt, että Ruotsissa voi puhua englantia? Nyt sensijaan väität, etteivät ruotsalaiset osaa englantia.

Jos ne osaavat englantia huonommin kuin suomalaiset, ja suomalaisten englannin taidon tiedän, niin ei siinä keskustelussa hurraamista ole. Hyvää päivää-kirvesvartta.

Käyttäjän OssiOjutkangas kuva
Ossi Ojutkangas

En suoraan sanottuna ymmärrä mitä monien suomalaisten päässä oikein liikkuu ja missä todellisuudessa he elävät. Eivät ainakaan samassa kuin minä. Hyvä esimerkki on tämä Heikki Talan kommentti (kokonaisuudessaan täällä: http://valtavaara.puheenvuoro.uusisuomi.fi/158420-...): "Käytännössä Suomen nuoriso on jo kaksikielistä - suomi ja englanti. "

Mielestäni tuo on täyttä roskaa, tai sitten "kaksikielisyys" tarkoittaa jotain aivan muuta kuin miten sen itse ymmärrän. Mielestäni kaksikielisen (jonka kielet ovat suomi ja englanti) tulee pystyä ajattelemaan erittäin laaja-alaisesti sekä suomeksi, että englanniksi. Käytännössä tämä on mahdollista vain siten, että vanhemmista toinen on puhunut lapselle pääasiassa englantia ja toinen suomea. Näin on syntynyt kaksi rinnakkaista sanavarastoa ja kyky ajatella laajasti molemmilla kielillä. No niin, kuinka moni Suomen nuorisosta mahtaa olla tällaisesta taustasta jossa toisen äidinkieli on englanti? Ei kovinkaan moni. Mistä ihmeestä tulee tällainen käsitys, että kaksikieliseksi voi oppia koulussa, lukemalla ja katsomalla elokuvia? Sen enempää "kaksikielisiä" ei tule laittamalla suomalaisia englanninkieliseen IB-lukioon.

Itsekin opiskelen tällä hetkellä yliopistotutkintoa vieraalla kielellä. Vaikka asuisin täällä Espanjassa 10 vuotta, en silti vahingossakaan tulisi sanoneeksi olevani kaksikielinen. Tämä näkyy vaikkapa siinä, miten minulle kävisi jos heräisin koomasta tai mitä tapahtuu kun vanhuuden myötä alkaa tapahtua dementoitumista. Vaikka kuinka hyvin osaisin espanjaa, puhuisin suomea koska se on äidinkieleni. Tilanne olisi eri jos olisin lapsesta asti oppinut espanjan suomen kanssa rinnakkain. En ole, joten en ole kaksikielinen. Eikä sen enempää ole kaksikielistä Suomen nuoriso. Joka muuta väittää, ei ymmärrä mistä puhuu.

Käyttäjän timoelonen kuva
Timo Elonen

Varsinkin aikuisella iällä opitut kielet eivät anna kaksikielisyyttä. Sataprosenntisen varmaa on, että esimerkiksi dementiaan sairastuttaessa myöhemmin opittu kieli häviää ensin. Toinen kieli voi olla hyvä, on monia kirjailijoita, jotka kirjoittavat uudella kielellä. Roman Schatz kirjoittaa suomeksi. Turkulainen Zinaida Linden on kirjoittanut romaaneja venäjäksi, mutta kirjoittaa nykyisin aikuisena oppimallaan ruotsilla. Kumpikin on myös ainutlaatuinen kielelliseltä lahjakkuudeltaan, ja kumpikin on tehnyt valtavasti työtä kielitaitonsa hyväksi. Eikä mikään muukaan lahjakkuus. No mahdollisesti populisti lahjakkuus.

Monesti uusi kieli on parempikin kuin äidinkieli, varsinkin joillakin alueilla, kuten esimerkiksi puhujan ammatissa. Ei kuitenkaan koskaan vahvoihin tunteisin liittyvissä asioissa. Ei venäjää osaavakaan reagoi raakaan venäläiseen kiroiluun, kuten venäläinen. Väsyneenä, vihaisena, kiihtyneenä tai epätoivoisena jolloin puhumista ei älyllisesti ajatella eikä sovitella paljoa, sillä paremmalla, mutta myöhemmin opitulla kielellä tehdään virheitä, joita äidinkielinen puhuja ei koskaan tekisi.

Lapsena opittu kieli, tai opitut kielet eroavat omalla tavallaan merkittävästi myöhemmin opituista. Joka käskee 5 miljoonan ihmisen ottaa itselleen toisen rinnakkaisen äidinkielen ei varmaan kielellinen lahjakkuus ole.

Käytännössä puhuisin kyllä kaksikielisyydestä silloin kun muut niiden kielten äidinkieliset puhujat eivät koskaan huomaa mitään vajavuutta keskustelussa.

Huomattava on, että tämäntapaisia ehdotuksia ei tule lingvisteiltä.

Käyttäjän OssiOjutkangas kuva
Ossi Ojutkangas

Ihmisiltä tuntuu puuttuvan perustietoa näistä kieleen liittyvistä asioista. Itselleni on tullut jotain käsitystä kahdestakin syystä. Vaimoni on kääntänyt paljon työkseen kirjallisuutta ja teki gradunsa saksaksi. Nyt itse opiskelen vieraalla kielellä maisterintutkintoa Espanjassa. Muuten tähän hulluuteen (joka erityisesti viime aikoina on aiheuttanut harmaita hiuksia) en olisi lähtenyt, mutta edes hatara pohja oli alla vuoden vaihto-opiskelun ja työharjoittelun jäljilta. Sekä tietysti se, ettei kyseinen tutkinto sisällä kokeita, vaan esseitä yms. suorituksa. Sekä kolmantena tärkeä: monet opetettavat asiat ovat minulle entuudestaan tuttuja. Olisin kyllä aivan totaalisen hukassa jos en esimerkiksi osaisi semiotiikan perusasioita entuudestaan. Monelle luokkatoverilleni ne näyttävät olevan uusia asioita, mutta minä voin kielen kanssa vapaasti kompuroida juuri siksi kun itse asiasisällöt ovat monelta osin tuttuja.

Omista valinnoistani huolimatta en silti ikipäivänä suosittele suomalaisten korkeakoulujen muuttavan tutkintojaan englanninkielisiksi. Suomessa on voitava opiskella suomeksi - piste. Sillä tavoin ne opettajatkin ja professoritkin pystävät opettamaan parhaiten - omalla äidinkielellään. Tällaiseen hulluuteen mihin minä olen ryhtynyt, voi ryhtyä menemällä ulkomaille. Ja siihen suosittelenkin, mutta tietyin varauksin. Kannattaa varautua paljon suurempiin vaikeuksiin ja haasteisiin mitä kotimaan opiskelussa olisi luvassa. Siinäkin tapauksessa, että menee vaikka Englantiin opiskelemaan englanniksi. Jos äidinkieli on suomi, ei se tule olemaan pelkkää lastenleikkiä. Todennäköisesti hyvin kaukana siitä. Palkitsevaakin se voi olla, mutta vasta paljon myöhemmin tulevaisuudessa. Kielten opiskelu on tässä mielessä aina varsin epäkiitollista puuhaa. Virheet ja ongelmat ovat läsnä ihan koko ajan, mutta mahdolliset hyödyt seuraavat usein perässä pahasti myöhässä.

Toimituksen poiminnat