Ossi Ojutkangas — sodassa kaikkia vastaan "En yritä loukata ketään erityisesti, vaan tasapuolisesti kaikkia." - Kalervo Palsa

Troijan hevonen Niinistön kampanjatiimissä

Yle ja Helsingin Sanomat ovat uutisoineet ahkerasti Presidentintekijät-dokumenttielokuvasta. Syynä tähän on dokumentin ohjaajan Tuukka Temosen ja  Kokoomuksen puoluesihteerin Taru Tujusen välille syntynyt riita. Temonen kuvasi Sauli Niinistön presidentinvaalikampanjaa tehdäkseen dokumentin. Osapuolet sopivat suullisesti siitä mitä on lupa kuvata ja minkä videomateriaalin saa lopullisessa dokumentissa julkaista. Tujusen ja Temosen käsitykset tuosta sopimuksesta poikkeavat toisistaan. Tujusen mukaan ohjaaja Tuukka Temonen halusi tehdä alunperin elokuvaa Sauli Niinistöstä, mutta valmis elokuva kääntyikin seuraamaan pääasiassa Tujusen johtamaa kampanjatyötä. Tujunen kuvailee kyseessä olevan klassinen sopimusriita joka koskee kuvatun aineiston levittämistä. Tujunen myös sanoo Temosen tietävän, että hän on rikkonut luottamuksen julkaistessaan elokuvan.

Tapauksesta on aika vaikea saada kokonaiskuvaa lukemalla uutisia verkosta. Uutiset sisältävät yleensä vain osia monisyisestä kokonaisuudesta. Esimerkiksi tämä Ylen uutinen sisältää käytännössä vain Taru Tujusen version tapahtumista. Tässä uutisessa taas valotetaan dokumentin toisen tuottajan, Helsinki-filmin toimitusjohtajan Miia Haaviston näkemyksiä. Hän korostaa, etä elokuva on kuvattu avoimesti, ei salaa. Lisäksi Haavisto toteaa, ettei ole luotettavasti esitetty mitään sellaista mikä estäisi elokuvan levityksen. Niin, yleensähän sellaista ei ole jos kirjallinen sopimus on jätetty kokonaan tekemättä.

Jotkut uutiset (esim. tämä ja tämä) näyttäisivät vahvistavan sen, että Temosen elokuva ei todellakaan ole Kokoomuksen propagandaa. Pikemminkin uutisten heittelemien tiedonmurusten perusteella näyttää siltä, että dokumentti paljastaa hyvinkin kyynisiä, surkuhupaisia, että inhimillisiä asioita kulissien takaa. Vaikka en itse Niinistöä äänestänyt, on ihan sympaattista tietää hänenkin olleen psyykkisesti hyvinkin kovilla kampanjan aikana. Hänkin on ihminen. Vaikka Niinistö voittikin vaalit, on myös mielenkiintoista kuulla, ettei voittoa pidetty läheskään niin varmana, vaikka Suomen media rummutti Niinistöä voittajaksi hyvissä ajoin etukäteen. Toisella kierroksella ihmettelin, miten Niinistön kampajatiimi pystyi naama pokerilla keräämään taakseen kepeitä pop-artisteja, joiden toiminta johti mm. tällaisen camp-helmen syntymiseen. Nyt tiedän, etteivät he ihan niin naama pokerilla olleetkaan. Camp-henkiseksi muuttunut yhteys kulttuuriväkeen oli tahaton. Kampanjatiimin onneksi Niinistön seksuuaalinen suuntautuminen riitti kuitenkin kääntämään kansan ehdokkaan taakse. 

Koska itsekin parhaillaan työstän dokumenttielokuvaa, joudun aina joskus pohtimaan tässäkin kohussa pyöriviä kysymyksiä. Yksi kysymys on, missä voi kuvata. Pääsääntöisesti julkisilla paikoilla saa kuvata, joitain kauppakeskuksen kaltaisia paikkoja lukuunottamatta. Temonen sai luvan kuvata Kokoomuksen kampanjatiimiä suullisella sopimuksella. Tapaus keskittyykin siihen toiseen osaan: mitä saa julkaista? Kuvaamisen kieltäminen on juridisesti yleensä melko yksinkertainen asia, mutta julkaisu on kaikkea muuta. Temonen ei suoraan syyllisty rikokseen julkaistessaan elokuvassaan kiistanalaista materiaalia, mutta hän ottaa tietoisen riskin seurauksista. Koska kirjallista sopimusta ei ole, uskon korvausten saaminen tai jopa elokuvan julkaisun estäminen oikeusteitse olevan erittäin vaikeaa. Suurimman riskin Temonen taitaakin ottaa rikkomalla luottamuksen.

Mikä sitten saisi Temosen rikkomaan luottamuksen? Luulen, että hän on saanut dokumenttiin tallennettua jotain sellaista, jonka hän katsoo tärkeämmäksi julkaista elokuvana kuin säilyttää asianomaisten luottamus. Tämän vuoksi pidän mahdollisena, että dokumentti todella kertoo jotain päräyttävää kulissien takaa. Joonas Neuvosen kaikinpuolin mainio Reindeerspotting näytti hyvin avoimesti rovaniemeläisten narkomaanien arkea. Tuotantoyhtiö onnistui kuitenkin saamaan lähes kaikilta dokumentin henkilöiltä luvat elokuvan julkaisua varten. Presidentintekijät-elokuvan tapauksessa näin ei ole käynyt, mutta elokuva julkaistaan silti. Vastuun kantaa ohjaaja ja mahdollisesti elokuvan tuottaneet yhtiöt. Luulen, että tämä erottaa 2010-luvun menneistä vuosikymmenistä, ennen kaikkea Kekkosen valtakaudesta. Viestintäteknologian kehittyminen on johtanut siihen, ettei tietoa edes voi enää kontrolloida kuten ennen. Edes NSA ei voi, joten eipä voi Suomen tasavallan presidentin kampanjatiimikään. Yrittää toki voi, mutta se vain muuttuu osaksi dokumentin markkinointia. On muuttunut jo.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Toimituksen poiminnat