Ossi Ojutkangas — sodassa kaikkia vastaan "En yritä loukata ketään erityisesti, vaan tasapuolisesti kaikkia." - Kalervo Palsa

Suomi välittää asukkaistaan — kunhan ovat he ovat "normaaleja"

Viime aikoina verkossa on ihasteltu paljon suomalaista äitiyspakkausta. Amerikkalainen, Suomessa suomalaisen puolison kanssa asuva Felicia Prehn julkaisi Reddit-palvelussa kuvasarjan äitiyspakkauksesta sisältöineen, mikä herätti ihastusta ympäri maailmaa. Ja mikäpä suomalaisista on mukavampaa, kuin kuulla ulkomaalaisten ylistystä kotimaastamme. Niinpä kohina äitiyspakkauksen ympärillä kirvoitti myös Juhani Mykkäsen kirjoittamaan HS:n Nyt-liitteeseen kolumnin. Siinä hän nostaa Redditin jutusta mm. tällaisen, yli kolme tuhatta peukutusta saaneen kommentin: ”Maailmassa todella on maa, joka välittää asukkaistaan”. En toki kiistä, etteikö Suomi voisi todella olla maa, joka välittää asukkaistaan. Mutta millaisia ihmisiä Suomi haluaa asukkaidensa olevan?

Tätä asiaa avaa hyvin HS:n 10.7.2014 julkaistu artikkeli Jennasta, Ramista ja heidän kolmevuotiaasta Helmi-tytöstä. Jutussa käsitellään vanhempia joilla on oppimisvaikeuksia tai vaikkapa kehitysvamma. Esimerkiksi Jenna ja Rami ovat eläkkeellä ja he tarvitsevat apua mm. virallisten asiakirjojen täyttämiseen. Rami on koulutukseltaan kirvesmies, mutta hän ei osaa juurikaan lukea. On vanhempia, joiden on vaikea ymmärtää mitä tarkoittaa ”vuorovaikutuksen tukeminen” tai ”rokotusohjelma”. HS:n jutun sävy on kuitenkin myönteinen, sillä siinä korostetaan tuen saannin tarpeellisuutta. Jutusta käykin hyvin ilmi, että vaikka Jenna ja Rami tarvitsevat apua joissain asioissa, he selviävät kuitenkin hyvin arjesta ja käytännön asioista. Jutun kommenttiosuus on kuitenkin erittäin karua luettavaa. Redditin äiityspakkauskeskustelun kehuva ja kannustava ilmapiiri on tipotiessään. Sen sijaan Jennan ja Ramin vanhemmuus halutaan kyseenalaistaa, koska he eivät ole älykkäitä tai riittävän lukutaitoisia. Kommenteissa hehkuu vahvana 70-luvun ilmapiiri. Silloinhan tehtiin kehitysvammaisten ja mielenterveyspotilaiden pakkosterilointeja niin Suomessa kuin Ruotsissakin.

HS:n juttu oli myönteinen mm. siksi, että Jennan ja Ramin kerrottiin saavan apua. Sitä tarjosi mm. Kehitysvammaisten Tukiliitto Ry:n toteuttaman ja Raha-automaattiyhdistyksen rahoittama Äiti ei pysy kärryillä-hanke. Suomi tarjoaa kaikille äitiyspakkauksen, mutta miksi tällainen perheapu on täysin yhdistysten varassa? Vielä 90-luvulla pienituloinen perhe pystyi saamaan joksikin aikaa kunnan palkkaaman kotiavustajan jos perheen äiti oli sairas tai muulla tavalla kyvytön huolehtimaan lapsista. Kotiavustaja siis esimerkiksi siivosi ja teki ruokaa. Nykyisin tällainen tuki ja apu on lähes tyystin kadonnut. Liian usein "apu" tarkoittaa huostaanottoa. Viranomaiset toki korostavat, että se on vihoviimeinen keino, mutta moinen on aika hämäävää puhetta jos mitään muuta apua ei ole tarjottu. Moni vanhempi suostuu lapsensa huostaanottoon, koska siinä vaiheessa tilanne on jo hyvin vaikea. Perheitä ei tueta tarpeeksi pysymään koossa ja tällöin ainoaksi toimenpiteeksi jää aivan liian usein pelkkä huostaanotto. Taustalla voi olla valitettavan DDR-henkinen ajatus siitä, että lapset (ja kansalaiset) kuuluvat ensisijaisesti valtiolle. Kun vanhemmilta vaaditaan kykyä selviytyä ja epämääräistä keskivertoutta, ei olla enää kauhean kaukana siitä, että myös muslimien, Jehovan todistajien ja lestadiolaisten lapset pitäisi ottaa huostaan, koska heidän vanhempansa eivät kasvata heistä ”normaaleja” suomalaisia.

2010-luvun länsimaalainen on kaikessa liberaaliudessaan äärimmäisen tekopyhä. Hän luulee olevansa ”hyvä ihminen” hyväksyessään sukupuolineutraalin avioliittolain, vaikka samanaikaisesti suhtautuu nuivasti Ramin ja Jennan kaltaisiin vanhempiin. Liberaali länsimaalainen ei missään tapauksessa hyväksy sukupuolineutraalia avioliittoa vastustavan konservatiivin näkemystä siitä, että lapsella on ”oikeus” isään ja äitiin. Silti liberaali länsimaalainen käyttää samaa korttia puolustaessaan lapsen ”oikeutta” älykkääseen tai lukutaitoiseen vanhempaan. Liberaali länsimaalainen voi olla lyhytkasvuisen näyttelijän Peter Dinklagen fani, mutta jos sikiöseulonnassa lapsi paljastuu lyhytkasvuiseksi, on abortti harkinnan arvoinen vaihtoehto koska ”eihän sellainen voi elää normaalia elämää”. Suomi välittää asukkaistaan kunhan he ovat ”normaaleja”. Sellaisille äitiyspakkauskin on tarkoitettu. Niille, jotka pärjäävät ihan aina omillaan, eivätkä tarvitse apua Jennan ja Ramin tavoin. Jos apua tarvitsee, aivan liian moni kyseenalaistaa koko vanhemmuuden. Itse vaihtaisin milloin vain äitiyspakkauksen ilmapiiriltään terveempään Suomeen, jossa erilaiset ihmiset hyväksytään riippumatta heidän mahdollisista kehitysvammoista, lukihäiriöistä, älykkyydestä, seksuaalisesta suuntautumista tai mistään muustakaan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

16Suosittele

16 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (27 kommenttia)

Käyttäjän leilamustanoja kuva
Leila Mustanoja-Syysmeri

Kiitos Ossi hienosta ja oivaltavasta kirjoituksestasi. Tästä nykypäivän ristiriitaisesta suhtautumisesta ihmisiin ja heidän arvottamisestaan "normaaliuden" kautta ei koskaan puhuta liikaa.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Minustakin kirjoituksesi on hyvä ja aihe tärkeä.
Ei kai sentään enää 70-luvulla tehty pakkosterilointeja?
50- luvulla saatettiin vankeja kastroida.

Käyttäjän OssiOjutkangas kuva
Ossi Ojutkangas

"Esimerkiksi Suomessa ja Ruotsissa 1930-luvulla omaksutusta pakkosterilointilainsäädännöstä luovuttiin (Suomen osalta pääosin) 1970-luvulla." http://fi.wikipedia.org/wiki/Eugeniikka

Voihan tuon tietysti muotoilla myös niin, että 70-luvulla siitä luovuttiin. Voidaan tietysti saivarrella mikä on pakottamista, mutta hormonaalista ehkäisyä enemmän tai vähemmän pakotetaan tänäkin päivänä kehitysvammaisille. Pakottaminen on tietysti vahva sana, usein voi kyse olla siitä, ettei kerrota mitä e-pilleri tekee ja määrätään sitä syömään jottei "heikompaa ainesta" pääse syntymään.

En toki väitä, että kaikki kehitysvammaiset olisivat parhaita mahdollisia vanhempia. Toisaalta eivät monet vammattomatkaan ole mitään täydellisiä vanhempia erilaisine ongelmineen. Eikä esimerkiksi kotona asuvaa, sinkkua 18-vuotiasta vammatontakaan nuorta kannusteta aktiviisesti hankkimaan lasta yksin. Mutta ero onkin siinä, että vammattomilta ei yleensä pyritä täysin eväämään mahdollisuutta perheen perustamiseen, eikä heitä yleensä painosteta olemaan hankkimatta lapsia vaikka heillä olisi vaikka minkälaisia elämänhallinnan ongelmia. Pikemminkin päinvastoin, perheen perustaminen nähdään ihmisen perusoikeutena.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Vaikka lainsäädäntö olikin jälkijättöistä, käsittääkseni pakkosterilointeja ei kuitenkaan tehty enää 70-luvulla. Enemmän tai vähemmän pakotettuja abortteja tosin.
Psykiatrian potilaille annetaan väkisinkin fyysisesti ja psyykkisesti tylsistyttäviä ja impotenssiakin aiheuttavia lääkkeitä ja vanhuksia tainnutetaan massiivisella lääkityksellä.
Kehitysvammaisia on toimintakyvyiltään erilaisia, jotkut eivät kykene mitenkään huolehtimaan itsestään.
Kyllä tavallisia "ongelmanuoriakin" varoitetaan lapsen hankkimisesta. Ja usein paheksutaan jos sinkku hankki lapsen.

Käyttäjän OssiOjutkangas kuva
Ossi Ojutkangas Vastaus kommenttiin #6

Nimenomaan, "ongelmanuoriakin" varoitetaan lapsen hankkimisesta. Mutta harva vaatii kategorisesti "ongelmanuoria" pakkosteriloitavaksi, tai vaatii, että ongelmanuorelta otetaan lapsi huostaan jo synnytyssalissa olettaen, ettei tämä pysty missään tapauksessa huolehtimaan lapsestaan. On myös paljon sellaisia tapauksia, joissa ongelmanuoren rötöstely/vahingonteko/riehuntakierre on päättynyt siihen kun lapsi on syntynyt. Lapsen myötä onkin rauhotuttu, koska lapsi on vaikuttanut niin voimakkaasti isän/äidin tai molempien elämään ja tuonut siihen myös sisältöä. Mielestäni tuokin on tärkeä näkökulma, että lapsi tuo toisinaan myönteisellä tavalla sisältöä elämään. Tässä valossa minusta on outoa, että vaikkapa Ramin ja Jennan eläkkeellä olo nähdään ainoastaan kielteisenä. Sehän tarkoittaa sitä, että heillä on lapselleen varsin runsaasti aikaa. Onko muka niin, että vanhemmaksi kelpaa vain "normaali" työssä käyvä ihminen jolla on niukemmin aikaa lapselleen? Korvaako suuremmat kuukausitulot ja siitä seuraava korkeampi elintaso muka kokonaan lapsen kanssa vietetyn ajan?

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #17

Niinpä, Rami ja Jenna voivat varmaan olla parempia vanhempia kuin alkoholistipariskunta joka ryyppää ja rähjää päivät pitkät.
Totta kai heitä pitää tukea vanhemmuudessa.

Käyttäjän OssiOjutkangas kuva
Ossi Ojutkangas

On aika irvokasta, että pelkkä liikuntavammakin nähdään nykypäivän Suomessa vanhemmuutta heikentävänä asiana. Esimerkiksi adoptio on käytännössä mahdotonta jos pariskunnasta toinen on liikuntavammainen. Tämä on erityisen absurdia siksi, että adoptiota voi hakea helpommin yksin elävä ihminen. Vammaisten asema rinnastuu tässä seksuaalivähemmistöjen asemaan: jos puoliso on "vääränlainen", mahdollisuus adoptioon sulkeutuu. Nyt kun sitten puhutaan paljon tästä "lapsen edusta", niin tämäkö sitten on "lapsen etu"? Yksinhuoltajakin on parempi kuin kaksi isää, kaksi äitiä tai pariskunta josta toinen on pyörätuolissa. Uskomatonta!

Käyttäjän ilarikiema kuva
Ilari Kiema

Tärkeä aihe ja kirjoitus.

Suhteellisen tuoreessa suomalaisessa referee-tasoisessa tieteellisessä lehdessä lukee seuraavaa:

"Kiema, however, broadens the scope in a new direction – an emerging critique of “neurological normality”. Importantly, this essay becomes even more fascinating by the way the writer positions himself in a multiple institutional margin, not only as a lay person in the field of queer theory but also as a (--)" (SQS lehti 2/2011, VII)

Tämä on erittäin tyydyttävää, vaikka mun "emerging critique" ei ole viime aikoina ihan mielettömästi edennyt. Alkuperäinen pointti oli sen suuntainen, että feministinen, konstruktivistinen, sosiaalinen ja suhteinen teoria keskustelu seksuaalisuudesta edellyttää neurologista normaaliutta. Se on sittemmin täsmentynyt ja muuttunut,

Tasa-arvoista avioliittolakia koskeva keskustelu on taas osoittanut, kuinka suunnattoman tärkeää Suomessa on todistella omaa taikka suvaittujen vähemmistöjen tavallisuutta ja normaaliutta. Tämä on poissulkuvuutta niitä kohtaan, jotka eivät sitä ole. Sinänsä suinkaan kaikki "länsimaiset liberaalit" eivät kannata
tasa-arvoista avioliittolakia, osa vastustaa jyrkästikin.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Entä sikiöseulontaa, onhan siinäkin vahva painostus estää kehitysvammaisten syntymistä. Voin kuvitella, että monet odottavat joutuvat äärimmäisen tuskallisen ratkaisun eteen.

Pirjo Jokinen

Siihen ei kai pakota kukaan.. ei vielä..

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Ei pakoteta, mutta sen voi kokea painostavana velvollisuutena.
Valinta on joka tapaksessa pakko tehdä.

Käyttäjän OssiOjutkangas kuva
Ossi Ojutkangas

Seulontaan ei toki pakoteta, mutta toisaalta seulontojen yhteydessä annetaan aika usein yksipuolista tietoa siitä millaista elämä esimerkiksi down-lapsen kanssa on. Terveydenhuoltohenkilökunta siis puhuu kehitysvammaisen vanhemmuudesta yleensä vain kielteisin esimerkein, joskus jopa pelotellen. Tämä ei vastaa monenkaan kehitysvammaisen lapsen kanssa elävän vanhemman omaa käsitystä asiasta. Mutta jos down-lapsikin kuvataan jonkinlaisena hirvittävänä onnettomuutena, onko tuon jälkeen tehty "vaikea päätös" todella pelkän "oman valinnan" tulosta? Eivät nämä päätökset synny missään tyhjiössä. Ja yhteiskunta viestittää paljon enemmän sitä kuinka kamalaa, vaikeaa, hankalaa tai muulla tavalla kielteistä kehitysvammaisuus on. Tietysti siihen liittyy ongelmia, mutta mikään ei takaa onnellista elämää sen enempää vammattomallekaan. Kummasti tuppaa niilläkin olemaan masennuksia, alkoholismeja sun muita. Mitenkäs ne nyt sitten seulottaisiin pois?

Vastaavalla tavalla on ennen paljon helpommin päätetty seuloa pois lyhytkasvuiset, koska "eihän sellainen voi elää normaalia elämää". Nyt tilanne on todennäköisesti jonkin verran parantunut, kun moni tietää Game of Thrones-tähden Peter Dinklagenkin. Mutta jos lyhytkasvuisiin olisi aina suhtuauduttu tällä tavoin kuin down-lapsiin nykyisinkin suhtaudutaan, oltaisiinko tässä pisteessä? Ainakin omasta mielestäni on huolestuttavaa, jos keskitytään erilaisten ihmisten syntyminen maailmaan sen sijaan, että pyrittäisiin luomaan yhteiskunta jossa voi elää niin lyhytkasvuiset, kuin vaikkapa down-ihmisetkin. Joista todella moni kykenee sijoittumaan myös työelämään, jos heitä vain siinä autetaan ja ennakkoluuloja hälvennetään.

Pirjo Jokinen

Älä muuta sano!

t. Pönni, naitu neiti ja äiti jonka lapsi on homo ja..

Ps. Mikä *n normaali?
Pss.. Hyvin kelpasi työpanokseni vuosikymmeniä. Työeläkettäkin ehdin kartuttaa ihan kivasti aikoina, jolloin humanismi oli hyve, nyt se on pahe ja huomaan että pitäisi peruuttaa takapuoli edellä puuhun olosuhteisiin, mitkä vallitsivat lapsuudessani. Poikkeavat tynnyriin ja mäkeä alas.

Kuka täällä on toistaan parempi, terveempi, vahvempi ja millälailla?

Eikö minunkaan lauserakenteeni ole melko "normaali"? On. Onko minua ikinä tuomittu rikoksesta? Ei. Onko Suomi oikeusvaltio, missä tuomitaan teoista? Ei.

Suomesta on tulossa syrjinnän ja eriarvoisuuden tyyssija.
Mutta miten?
Siitä kerron myöhemmin.
Tämä autisminkirjoinen lähtee nyt mökille saunomaan, uimaan ja paistamaan makkaraa! :) Ihan niin kuin muutkin.. Kivaa kesää meille kaikille! *halit* <3

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Taantumuksen ja kaksinaismoraalin leviäminen on pöyristyttävä.
Homouteenkin suhtauduttiin varsin luontevasti minun opiskelijapiireissäni. Vaikka oli vielä laissa kielletty.
Minullekin tulee usein mieleen toive, että voisipa aikakonelle laittaa pakki päälle.

Pirjo Jokinen

Äitini (s.-31) on kertonut miten hänen lapsuudessaan joskus sota-aikana alakouluopettajansa oli ääneen päivitellyt lapsille luokassa miten oli nähnyt työmiehen vaimon ostavan kaupasta kermaa, sanonut: "Jo on aikoihin eletty!".

Nykyään kohtaa ihan saman ilmiön. Niin, vaikka sotaa ei vielä ole saatu aloitettua, ei ihan vielä. Lietsominen, provosointi, yllytys ja tyhmyys hakee vielä sijaansa.

Tosin, eihän sitä meiltä kysytä haluammeko sitä. Vanhat äijät aloittaa sodat ja nuoret miehet pakotetaan siihen. Eturintamaan pääköimmät ja *nyyh* hevosmiehet, niikuin oli rauhaa rakastava hyväsydäminen toinen vaareistani.

Köyhät ja kurjat eturintamaan tappamaan toisensa rajan molemmin puolin että rotu pysyy puhtaana.
Jokkut vielä uskoo tuohon, ne jotka sinne eturintamaan tuupattais ensimmäisenä..

Minä uskon sivistykseen, siihen ettei meillä jälkikasvu tee lapsia kun ei ole pakko. :)
Ja sekös harmittaa valtaeliittiä.

https://www.youtube.com/watch?v=hl0-SqEHenw

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Täydellistä valtiota ei taida olla, mutta keskimäärin kansalaisistaan huolehtivakin on jo aika hyvä sellainen tässä matoisessa maailmassa, taantuma-aikanakin...

Ei ole todellakaan helppoa huolehtia edes perheissä kaikkien omaisten tarpeista heille sopivalla tavalla ja oikea-aikaisesti. ViranOMAISELLE se voi olla joskus jopa ylipääsemätöntä...

Pirjo Jokinen

Tuota.. Entäs jos ei estettäis kansalaisia huolehtimasta yhteiskunnasta ja itsestään?

Annetaan vaan AY-liikkeen olla eikä matkita MAO:n Kiinaa tjms. huru-ukkolaa/akkalaa? Eikö..

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Taitaa nkyisin olla niin, että yhteiskunta tekee parhaansa estääkseen ihmisiä hoitamasta itse omia asioitaan ja tarttumasta rohkeasti elonsa kulkuun silloinkin, kun se niin voisi toimia parhaiten ihmisen itsensä kannalta. :D

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Onko taantuma niinkuin vuorovesi, joka tulee ja menee omia aikojaan, ainoana erona, ettei vuorottelu ole enustettavissa?

Pirjo Jokinen

Ei saa kiroilla!

Kohta meillä varmaan alkaa tanakampi sensuuri somessa. Abstrakti taide kielletään. EU:ssa on nonverbaali viestintä jo julistettu pannaan.. Kohta EU julistaa Paavinkin pannaan. Kuinkas sitten suut pannaan?

Lopulta käy niinkuin juutalaisten kanssa, rotu vaan puhdistuu ja vahvistuu, hahaa..

Ja hullut, ovelimmat selviytyy ja tulee yhä fiksumpia hulluja..

Elämä on laiffia..

Käyttäjän RistoKajanto kuva
Risto Kajanto

Aivan loistava kirjoitus Ossi !

Julkaisen puheenvuorosi Facessa LKS-sivustolla.

Varmasti herättää vilkasta keskustelua asian tiimoilta.

Jari Leino

"Mutta millaisia ihmisiä Suomi haluaa asukkaidensa olevan?"

Pitäisikö yhteiskunnallisen suunnittelun tavoitteeksi ottaa se, että mahdollisimman moni Suomen asukas olisi kehitysvammainen? Olisiko Suomi silloin parempi paikka kaikille? Tämähän olisi yhdenvertaisuuden ja sosialismin ylin ilmentymä ja riemuvoitto.

Asia voitaisiin järjestää helposti määräämällä se mikä-se-kehitysvammoja-aiheuttava-lääke-olikaan pakolliseksi kaikille odottaville äideille.

Jos jutun pariskunta on saanut lapsen, niin ei heidän vanhemmuuttaan silloin kukaan ole estänyt. Minun mielestäni on liikaa vaatia kaikkia ihmisiä olemaan riemuissaan siitä, että kaksi kehitysvammaista on tehnyt lapsen, josta he eivät pysty huolehtimaan ilman jatkuvaa tukea.

Käyttäjän OssiOjutkangas kuva
Ossi Ojutkangas

Hienoa, että saatiin mukaan keskusteluun joku huumorimieskin! Jos puolustan Ramin ja Jennan oikeutta vanhemmuuteen ja ihmettelen ihmisten nuivaa asennetta heitä kohtaan, sinä tulkitset sen niin, että haluaisin mahdollisimman monen Suomen asukkaan olevan kehitysvammainen. Pakko myöntää, että tuollainen tulkinta edellyttää melkoista luovuutta. Tosin en osaa sanoa, meneekö moinen luovuus tässä kohtaa ihan oikeaan paikkaan.

Noihin pakkojuttuihin ja lääkevitseihin en edes viitsi ottaa kantaa. Mutta tuossa viimeisessä kappaleessa puolustat näitä ihmisiä jota "eivät ole riemuissaan siitä, että kaksi kehitysvammaista on tehnyt lapsen josta eivät pysty huolehtimaan ilman jatkuvaa tukea". Mitä oikeastaan tarkoitat jatkuvalla tuella? Tietääkseni HS:n artikkelin vanhemmat tarvitsevat joskus apua lomakkeiden täytössä. Onko tuo mielestäsi jatkuvaa tukea? Ainakin itse ymmärsin sen niin, ettei kukaan joka päivä ole heitä paapomassa, neuvomassa tai muuten vain auttamassa. Mutta valaise toki, jos tiedät heidän elämästä tarkemmin tai minulla jäi jokin pointti Hesarin jutusta huomaamatta.

Toinen ongelma näkemyksessäsi on se, että pidät avun tarvitsemista jotenkin hirvittävän pahana juttuna. Miksi? Eikö ihminen saisi tarvita apua? Etkö sinä koskaan tarvitse? On myös paljon ihmisiä joilla ei esimerkiksi ole sukulaisia, he asuvat kaukana tai heidän kanssaan ei olla väleissä. Pitääkö tuollaiset ihmiset jättää ilman apua? Jos tuossa avunannossa pitäisi kitsastella, eivät kehitysvammaiset suinkaan olisi ainoa ryhmä joka siitä kärsisi. Vai oletko sitten sitä mieltä, että avun saannissa on jonkinlainen ominaisuuksiin perustuva arvojärjestys, jonka mukaan kehitysvammaiset ovat siellä häntäpäässä?

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Tuohon (#26) voisi vielä lisätä että lapsiperheet aina ja kaikkialla saavat tukea ja hyvä niin. Yhteisöt aivan luonnostaan suojelevat perheitä joissa on vauva tai päiväkoti-ikäinen lapsi. Meillä Suomessa jos perhe tai ystävät eivät anna sitä luonnollista tukea on mahdollisuus saada sitä yhteiskunnalta tai erilaisilta järjestöiltä kuten ensikotien liitto.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Ei ole moista kokemusta tullut vielä.

Suomen valtio ei välitä pätkääkään, ellei halua keksiä uusia merkityksiä käsitteelle "välittää". Uskallan väittää, että otti minkä tahansa esimerkin, se ei tarkemmin tarkasteltaessa ole lähelläkään välittämistä; Esimerkiksi rahan jakaminen ei ole välittämistä, se on välittämisen ulkoistamista.

Mutta väittäisin, että normaalista ihmisestä valtio "välittää" kaikkein vähiten. Normaali ihminen ei saa mitään erityiskohtelua missään asiassa. Ei sillä, että hän tarvitsisikaan. Mutta ihan argumentin takia väittäisin, että kun valtio ei puutu elämääsi, se ei ole merkki siitä, että valtio "välittää".

Entä keskimääräinen suomalainen? Siinä olen samaa mieltä, että keskimäärin suomalainen on täysin kyvytön sietämään mitään aidosti normiensa ulkopuolista, ellei sitä määritetä "paremmalta" tai "ylemmältä" tasolta.

Normit muuttuvat, mutta juntti pysyy samana.

Äitiyspakkauksen voi nähdä myös jalan laittamisena oven väliin. Että tästä se lähtee. Teidän lapset ovat todellisuudessa meidän ja tulemme jatkossakin satsaamaan siihen, että lopputuloksena on Täydellinen Kansalainen, jonka muut Täydelliset Kansalaiset hyväksyvät.

Käyttäjän topira kuva
Topi Rantakivi

Finlexin sivulta poimittua:

"Annettu Helsingissä 13. päivänä kesäkuuta 1929
....

3 luku
Avioesteet.
10§

Ne, jotka ovat toisilleen sukua suoraan takenevassa ja etenevässä polvessa tahi sisaruksia taikka joista toinen on toisen veljen tai sisaren jälkeläinen, älkööt menkö keskenään avioliittoon.

Henkilöiden kesken, joista toinen on ollut naimisissa toisen takenevassa tai etenevässä polvessa olevan sukulaisen kanssa, olkoon avioliitto niin ikään kielletty.

Avioliitosta lapseksiottajan ja ottolapsen kesken on voimassa, mitä siitä on erikseen säädetty.
11§

Avioliittoon älköön menkö se, joka on mielisairas tai tylsämielinen.
12§

Se, jolla on kaatumatauti, joka ei pääasiallisesti johdu ulkonaisista syistä, tai tarttuvalla asteella oleva sukupuolitauti, älköön menkö avioliittoon, ellei ole siihen saanut tasavallan presidentin lupaa.

Kuuromykkä älköön myöskään sellaisetta luvatta menkö avioliittoon toisen kuuromykän kanssa, paitsi milloin jommankumman kuuromykkyys ei ole synnynnäistä."

---

Olen kuullut vanhoilta viittomakielisiltä juttuja ja tarkistin asioita, niin ne pitävät paikkansa. Esimerkiksi eräs juttu on siitä, että nuori nainen yritti saada lasta siinä kuitenkaan onnistumatta. Sai myöhemmin kuulla sairaalasta, että hänet oli kastroitu lapsena vain tuon takia, ettei vaan satu saamaan "virheellistä" lasta.

Nykyään löytyy perheitä, joiden vanhemmat ovat kuuroja, mutta lapset kuulevia. Minä olen syntynyt keskosena ja saanut sairaalabakteerin streptokokkibakteerin, johon oli lääkkeenä kaksi vaihtoehtoa, lääke jolla saan elää taikka kuolema. Lääkkeen piti tuhota näköni ja kuuloni kokonaan, jäin silti osittain hyvin näkevänä ja kuulokin säilyi osittain.

Ei kai se minun syyni ole, että synnyin sellaisena, minä vaan elän nykyään kahden maailman välissä ja ei minua ole siihen käsketty vaan minä valitsin sellaisen.

Puolisiskoni ja -veljeni ovat kateellisia, että minä en kuule kun he kuulevat aina pahaa selän takana mutta minun ei sitä tarvitse kuulla.

Ainoa haitta, mikä on vaivannut minua pitkin elämääni on se asenteellisuus työelämässä, ettei minua oteta helposti töihin, vaikka olen hyvin osaava kaveri monessa eri asiassa.

Käyttäjän heke kuva
Heikki Paananen

OO:"2010-luvun länsimaalainen on kaikessa liberaaliudessaan äärimmäisen tekopyhä."

Siinä se on länsimaisen nyky-yhteiskunnan ongelma upeasti yhteen lauseeseen blogistin toimesta pakattuna.

En tiedä kuinka paljon tekopyhyyttä on tutkittu psykologisena ilmiönä, mutta tilausta sen ymmärtämiselle olisi. Jonkinlainen (kollektiivinen) narsismin ja uus-sivistymättömyyden epäpyhä liitto kenties siinä taustalla? Liberaaliksi itsensä mieltävä käy jatkuvaa sisäistä kamppailua tekopyhyttä vastaan. Jotkut pärjää paremmin, jotkut huonommin.

Toimituksen poiminnat