*

Ossi Ojutkangas — sodassa kaikkia vastaan "En yritä loukata ketään erityisesti, vaan tasapuolisesti kaikkia." - Kalervo Palsa

Onko loputon suorittaminen elämän tarkoitus?

Helsingin Sanomat julkaisi tänään jutun Linda Laatikaisesta, 23-vuotiaana tohtoriksi väitelleestä nuoresta lahjakkuudesta. Jutussa Laatikaisesta maalataan kuva onnistujana joka voisi olla vaikka rokkitähti nyt jos vain olisi päättänyt nuorempana ryhtyä sellaiseksi. Tämä voi tietysti olla sekä Laatikaisen, että toimittajan retoriikkaa. Joka tapauksessa tällainen juttu on omiaan herättämään närää suomalaisissa, jotka juttua lukiessaan tuntevat itsensä helposti alisuoriutujiksi ja perin epäonnistuneiksi. Harva valmistuu tohtoriksi koskaan ja moni niistäkin jotka valmistuvat ovat siinä vaiheessa kolmen kymmenen toisella puolella.

Laatikaisen kaltaisia ihmisiä on kuitenkin aina. En siksi närkästy hänestä ja siitä millainen hän on, vaan siitä kuinka tällaiset tarinat asettuvat erityisesti Suomessa tiettyyn kontekstiin. Laatikaista ei voi kuin onnitella siitä, että hän on saavuttanut omat tavoitteensa ja silti tavoitteita löytyy lisää. Mutta minua närkästyttää ajatus siitä, että kaikkien tulisi olla kuin Laatikainen. Tiedän, että on monia hyviä tutkijoita joiden opinnot ovat kestäneet pitkään. Syitä siihen voi olla yhtä monia kuin ihmisiäkin. Mutta onko oikein nähdä heidät epäonnistujina vain siksi, etteivät he ole ehtineet samaa pisteeseen ennen tiettyä ikää? Hyvä kysymys on myös se, saako ihmisellä olla mitään muuta elämää? Tietysti tähän vastataan aina että saa, mutta miksi sellaiset ihmiset eivät kelpaa Laatikaisen kaltaisiksi sankareiksi?

Suomessa poliitikot ovat puhuneet jo pitkään siitä kuinka opiskelijat on saatava valmistumaan nopeasti työelämään. Tässä Laatikaisen kaltaiset, nuorena tohtoriksi väitelleet ovat oiva apuväline. Näytetää, että kun tämä tässä selvisi opinnoista näin, on siinä meillä uusi ihanne. Pois sivuaineet ja muut rönsyt, turbovauhtia valmistumaan, jotta kansantalous pelastuu! Tässä kuitenkin unohdetaan sellainen pikkujuttu, että kaikki eivät ole Laatikaisia ja kaikkien elämä ei mene samalla tavalla. Opiskelujen aikana jonkun omainen voi kuolla yllättäen, mikä voi jonkun kohdalla laukaista vaikkapa masennuksen. Toinen voi saada opiskelun aikana lapsen. Pitäisikö heitä pitää epäonnistujina jos mm. noista syistä tohtorinhattu tulee päähän vasta nelikymppisenä? On myös väärin Laatikaista kohtaan valjastaa hänen menestys äärimmäisen kovien arvojen ajamiseen. En toki ole itse yhtä menestynyt kuin Laatikainen, mutta jos olisin, kyllä minua kiukuttaisi oman menestykseni käyttäminen tuollaiseen. 

Jos lähdetään siitä, että Laatikainen on poikkeuksellisen lahjakas yksilö, eikö hänen pitäisi tehdä jotain muuta kuin työskennellä konsulttifirmoissa? Jos hän on niin lahjakas kuin lehtijuttu antaa ymmärtää, miksi hänen kykyjään ei käytetä johonkin koko ihmiskuntaa hyödyttävään? Esimerkiksi Mensaa perustettaessa ajatuksena on ollut, että Mensan jäsenten älykkyys tulisi jollakin tavalla käytettyä koko ihmiskunnan hyväksi. Toisaalta emme tunne Laatikasta kokonaan. Emme tiedä mitä hän on kokenut kulissien takana ja mahdollisesti menettänyt opiskelessaan turbovauhtia. Mutta juuri silloin kyseenalaiseksi tuleekin se, että hänestä tiedetyt asiat valjastetaan yleiseksi, tavoittelemisen arvoiseksi normiksi. Ihminen nimittäin on ihminen, eikä kone. Tai no, ehkä Stubb on kyborgi, mutta se on sitten toinen tarina se.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän OssiOjutkangas kuva
Ossi Ojutkangas

P.S. Oma jännä lukunsa on tämä länsimainen taikausko jossa tasaluvut nähdään maagisina tavalla jota ei voi mitenkään tieteellisesti todistaa. Kaikkein rajuimmankin ”tieteellisen maailmankuvan” omaava skeptikko ottaa annettuna esimerkiksi sen, että ikä 30 on merkityksellisempi kuin 28, 29 tai 31. Miksi? Tietysti vain siksi, että länsimaissa uskotaan niin. Tämän uskon avulla saadan monet juoksemaan kilpaa toisiaan vastaan. Tai sitten niin, että kaltaistani yli 30-vuotiaana maisterinopintoihin ryhtynyttä (jatkaen kandia vastaavasta amk-tutkinnosta) kummeksutaan kun senhän perkeleen pitäisi raataa tukka putkella työelämässä, lapset päiväkotiin survottuna. Kaikki ihmiset vain samaan muottiin!

Käyttäjän jperttula kuva
Juhani Perttu

Loputon suorittaminen on elämän tarkoitus. Haudassa on aikaa levätä. Mutta onko nopea tohtoritutkinto nuorelle naiselle arvokkain suoritus ?

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

Pieni ajatus asiaan voi syntyä kuuntelemalla kammottavaa ateistia, Tim Minchiniä. Kaikki uskovat kilpailuun, joten sen täytyy olla oikein. Niinhän sanotaan uskonnoistakin.

Käyttäjän Timoteus kuva
Timo Huolman

ihmisillä on taipumusta ihastua kaikenlaiseen "äkkiä katsottuna nättiin".

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Jerry Cottonissa todettiin aikanaan, jotta "lepää vasta haudassa".

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

Jerry Cotton sentään älysi välillä relata Max Salosen baarissa yhdessä työkavereidensa Deckerin ja Nevillen kanssa muutaman neljän ruusun ääressä.

Tohtorinväikkärinsä kanssa kiirehtivällä ei moiseen turhuuteen liene aikaa hukattavaksi.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Eniten minua nauratti se, että hän väittää sanovansa kaikille ehdotuksille, joista ei ole hänelle tai muille haittaa "kyllä". Nauratti, koska keksin siltä istumalta vajaan tusinan kriteerit täyttäviä ehdotuksia, joille hän ei taatusti sano kyllä.

Samalla se on jotenkin aika ironinen elämänfilosofia ihmisille, jonka saavutuksia jutussa hehkutetaan.

Käyttäjän vesaluoma70 kuva
Vesa Luoma

Itselleni elämän tarkoitus ei ole mikään yhteiskunnan pakkosanelema kustannustehokas suorittaminen, vaan päinvastoin jarruttaminen.

Toimituksen poiminnat