Ossi Ojutkangas — sodassa kaikkia vastaan "En yritä loukata ketään erityisesti, vaan tasapuolisesti kaikkia." - Kalervo Palsa

Suomalaiset ovat oman yhteiskuntansa vankeja

YLE uutisoi jokin aika sitten: Vantaan Myyrmäen asukkaita kiellettiin jäädyttämästä luistinrata. Perustelu oli tietysti tämä perinteinen: se ei ole turvallista. Minkä takaa tietysti löytyy vielä se toinen tutttu seikka, eli kysymys vastuusta. Vantaan kaupunki ei halua vastata jäällä tapahtuvista haavereista. Joku jossain kommenteissa pohtikin, miten tämän voi kaupungin ylläpitämissä portaikoissa yms. kulkureiteillä kuitata kyltillä, jossa lukee ”ei talvikunnossapitoa”? Ilmeisesti tällainen ratkaisu ei ole ainakaan Vantaan viherkunnossapitopäällikkö Pirjo Kososen mieleen. Hänelle ei myöskään riitä se, että Vantaa passiivisesti ilmoittaisi ettei ota vastuuta ja keskittyisi muihin asioihin. Ehei suinkaan, Kosonen nimittäin ilmoittaa, että mikäli Myyrmäen asukkaat tekevät taas kaupungin leikkipuistoon luistelujään, se tullaan hajottamaan. On vuosi 2015 ja kaupunki haluaa TUHOTA omien asukkaidensa lapsilleen tekemän luistelujään. Uskomatonta!

Semiotiikka, eli kielitieteistä irronnut merkitysoppi voi tarjota tämänkin asian tarkasteluun hyvän välineen. Tässäkin on kyse asioiden välisistä suhteista ja ennen kaikkea vuorovaikutuksesta. Niinpä otin käyttöön Gahmbergin ja Åbergin semioottisen neliön. Se sopii organisaatioiden, kuten esimerkiksi työpaikan vuorovaikutuksen ja toiminnan arviointiin. Mielestäni sitä voi kuitenkin soveltaa ainakin jossain määrin tässäkin. Yhteiskuntakin on yhdenlainen organisaatio ja varsin merkittävä sellainen. Erilaiset yhteiskunnat ja kulttuurit muodostavat erilaisen kokonaisuuden, jossa kussakin on omat sille tyypilliset vahvuudet, että ongelmat.

 

Gahmbergin ja Åbergin semioottinen neliö

Tämä on pelkistetty versio Gahmbergin ja Åbergin semioottisesta neliöstä (monipuolisempi versio selityksineen löytyy ainakin täältä), mutta riittänee tähän tarkoitukseen. Tämä on kuitenkin vain blogikirjoitus eikä mikään akateeminen teksti. Kuten arvata saattaa, Suomessa tyypillisin ongelma on oikean reunan alimman puoleisen laatikon ”paha järjestys”. Laatikossa lukee ”ahdistava”, mikä kuvaa monen suomalaisen tuntoja silloin kun virkavalta toimii epäoikeudenmukaiseksi koetulla tavalla. Tietysti Suomessa ihmiset ovat käytännössä vapaita ja voivat tehdä lakien puitteissa mitä haluavat. Kyse onkin yhteiskunnan luomasta ilmapiiristä. Sen viesti on lyhyesti ilmaistuna tämä: kaikki mitä ei ole erikseen sallittu on kielletty. Tästä seuraa mm. näköalattomuutta ja ulosmittaushenkeä. Ehkä osa Suomen kovasta ilmapiiristä syntyy juurikin tästä: negatiivinen järjestys saa ihmiset helpommin pohtimaan vaikkapa sitä ketkä yhteiskunnassa ovat jollain tavalla ”ylimääräisiä”. Tämä voi sitten heijastua vaikkapa voimakkaana nuivuutena maahanmuuttajia kohtaan tai esimerkiksi kehitysvammaisten pitämiseen muita ihmisiä ”hyödyttömämpinä”.

Asiaa yhtään hyväksymättä tämän "negatiivisen järjestyksen" käsitettä käyttäen voi ymmärtää näitä erilaisia sääntöjä, kieltoja ja asetuksia. Periaatteessa niiden taustalla voi kuitenkin olla ns. hyvä tarkoitus, kuten esimerkiksi turvallisuus. Mielestäni kaikki tämän Myyrmäen luistinradan tapauksen piirteet eivät kuitenkaan täytä pelkästään "negatiivisen järjestyksen" tuntomerkkejä. Viranomainen nimittäin uhkasi tuhota lasten luistinradan, mikäli alueen asukkaat sellaisen taas tekevät. Jos uhkaus toteutuu, Vantaan kaupunki siis toimii aktiivisesti tuhotakseen omien asukkaidensa tekemän luistinradan. Tällainen toiminta liukuu reippaasti kohti ”pahan kaaoksen” suuntaa. Yleensä yhteiskunnassa kansalaiset ovat niitä, jotka tuhoavat jotain ja yhteiskunta rankaisee heitä siitä kuten laissa on säädetty. Jos heität tiiliskiven (tai vaikkapa pyörätelineen) liikkeen ikkunasta sisään, se on tuhoamista jonka ylivoimaisesti suurin osa ihmisistä tuomitsee. Nyt kaupunki uhkaa samanlaisella toimenpiteellä, perustellen sen turvallisuudella. Voisin väittää, että suurin osa suomalaisista tuomitsee tämänkin tuhoamisen. Se sotii ihmisten maalaisjärkeä vastaan. Turvallisuudella ja oikeuteen joutumisen (hyvin teoreettisella) uhalla ei voi perustella mitä tahansa. Oikea kysymys onkin, kenen turvallisuutta viranomainen tässä ajattelee? Kaupungin, eli käytännössä valtion ja sen organisaation. Se vain naamioidaan kansalaisten oman turvallisuuden ajamiseksi, vaikka todellisuudessa tällainen luistinradan tuhoaminen pikemminkin lisää turvattomuutta.

Siispä korostankin, että kyse on paljon suuremmasta asiasta kuin siitä, että lapset menettävät paikan jossa voisivat luistella. Tällaisella tuhoavalla teolla on kauaskantoisia vaikutuksia. Aivan kuten tiilien tai pyörätelineiden heitteleminen lisää ihmisten turvattomuutta, tällainenkin toimenpide lisää sitä aivan samalla tavalla. Vieläpä hyvin odottamattomalla tavalla. Ihmiset ovat jokseenkin tottuneita siihen, että osa ihmisistä käyttäytyy joskus huonosti ja saattavat esimerkiksi rikkoa paikkoja. Aina löytyy joku huligaani joka tekee jotain tuhoavaa. Sen sijaan tässä tapauksessa tekijä onkin virkavalta – osapuoli jonka takana on massiivinen virkamieskoneisto ja pykäläviidakko. Onkin ironista, että tuo massiivinen koneisto näkee uhan ihmisissä, näissä (mahdollisesti) loukkaantuvissa lapsissa ja heidän vanhemmissaan, pyrkien suojautumaan heitä vastaan ennakoivasti tuhoamalla luistinradan. Tämä antaa sellaisen viestin, että kansalainen on nimenomaan uhka yhteiskunnalle, jopa niin että tällaiseen ”ennaltaehkäisevään” toimenpiteeseen ollaan valmiita ryhtymään. Kuvitelkaa mitä vaikkapa 10-vuotias lapsi mahtaa ajatella, nähdessään kaupungin työntekijöiden tuhoamassa luistinrataa. Tämä ei ole lapsikortti, jolla vedottaisiin lapselle tulevaan mielipahaan, vaan pikemminkin muistutus siitä, että jokaisesta lapsesta tulee joskus täysi-ikäinen Suomen kansalainen. Kuka voi käsi sydämellä sanoa, että tämä luistinradan tuhoaminen antaa kenellekään myönteisen käsityksen suomalaisen yhteiskunnan tavasta toimia?

Miksi kaupunki sitten toimii näin? Miksi virkamiehet ajattelevat ennen kaikkea kasvottoman organisaationsa etua? Syitä voi olla monia. Yksi on Suomen DDR-henkinen kulttuuri joka on ollut vallassa jo vuosikymmeniä. Kenen hyvänsä virkamiehen on helppo toimia vain ”kuten ennenkin”. Tässä ajattelussa päätöksien keskiössä ei ole Suomen asukkaat itse, vaan valtio ja sen elimet, kuten kunnat ja kaupungit. Valtio ei ole ihmisiä varten, vaan ihmiset ovat valtiota varten. Ihmisiä taas on kohdeltava paikoin hyvinkin tylysti ja näytettävä kuka oikein määrää. Kaupungin virkamiehen täytyy aina sanoa viimeinen sana, koska valtio on kaiken toiminnan keskipiste – eivät sen kansalaiset. Virkamies ei voi olla väärässä, koska asiantuntijayhteiskunnassa hän on ohittanut kaikki tarpeelliset portinvartijat saatuaan viran. Sen jälkeen hän voi ylhäältä autoritäärisesti sanella kuinka ihmisten kuuluu toimia. Siinä taas lähes kaikki keinot ovat sallittuja, niin pahaa järjestystä kuin pahaa kaostakin aiheuttavat. Kunhan lopputulos on se, että ihmiset tietävät oman paikkansa yhteiskunnassa. Eli sen, että he ovat sen vankeja – eivät kansalaisia.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (16 kommenttia)

Käyttäjän OssiOjutkangas kuva
Ossi Ojutkangas

P.S. En missään tapauksessa väitä, että Suomi olisi jotenkin umpisurkea maa asua ja elää. Tämä nimenomainen asia on Suomessa ikävällä tolalla, mutta muissa maissa on sitten omat ongelmansa. Suomalaisen yhteiskunnan kehittämistä haittaakin suomalaisten äkkiväärä suhtautuminen omaan itseensä ja kulttuuriinsa. Eli olemme joko ihan umpisurkeita (haluan Suomesta äkkiä pois!), tai sitten heiluttelemme PISA-tuloksia kuvitellen, että kaikki muut maat ovat umpisurkeita eikä meillä siten ole niiltä mitään opittavaa.

Espanjasta voisin heittää tähän yhden esimerkin siitä mistä voisimme ottaa sieltä oppia. Se on hyvä esimerkki maasta, jossa kaikkea ei kontrolloida niin äärimmäisellä DDR-tyylillä kuin Suomessa. Esimerkiksi Galician autonomisessa maakunnassa paikallista orujo-pontikkaa tehdään perinteisesti pienimuotoisissa perhetislaamoissa, joissa kyseinen perinne on jatkunut sukupolvesta toiseen. Pontikka tehdään siis itse kotikutoisesti ja suurin osa jatkovalmistetaan likööreiksi josta ehkä tunnetuin on paikallinen kahvilikööri, licor cafe. Vaikka pontikan valmistus itsessään ei ole sen sallitumpaa kuin Suomessakaan (paitsi byrokraattisesti hankalalla valmistuslisenssillä ja tarkkaan määritellyissä tuotanto-olosuhteissa), Galician paikallishallinto katsoo tätä toimintaa läpi sormien niin kauan kuin kukaan ei kuole tai sokeudu. Eikä niin olekaan tapahtunut. Suomessa vastaavanlainen toiminta torpatataan viranomaisten toimesta usein heti alkuunsa, vaikka teoreettisena uhkana olisi vain ruokamyrkytys. Näin ei kuitenkaan tarvitsisi olla, minkä Espanjakin esimerkillään osoittaa. Toivonkin, että maalaisjärjen käyttö Suomessa vähitellen lisääntyy ja tällaiset kososet edustavat vanhaa, kuolevaa kulttuuria.

Käyttäjän KalleSalo kuva
Kalle Salo

"En missään tapauksessa väitä, että Suomi olisi jotenkin umpisurkea maa asua ja elää."

Tällaisiakin varmennuksia sitä joutuu kirjaamaan ennen kuin alkaa kommentteja sataa. Joku tekopyhä pelle olisi kuitenkin tuolla kortilla sinua kutitellut, kehottaen muuttamaan vaikka somaliaan.

Käyttäjän kalevikamarainen kuva
Kalevi Kämäräinen

Kuten itsekin toteat, valtio ei ole ihmisiä varten, vaan ihmiset ovat valtiota varten. Meillä tuo kuningasvaltainen ajattelu voittaa ajallisesti mennentullen DDR:n. Tsaarin uskollisia alamaisihan me yhä henkisesti olemme.

Terveisin Kalevi Kämäräinen

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Yksi asia tästä unohtui. Oli sentään ihmisiä jotka ryhtyivät tekemään tuota luistinrataa. kaikki ei ole menetetty.

Käyttäjän OssiOjutkangas kuva
Ossi Ojutkangas

Ei heitä ole unohdettu. Tässä kirjoituksessa kuitenkin ruodittiin ennen kaikkea virkamiehen toimintaa. Enkä toisaalta sanonut, että kaikki on menetetty. Kannattaa kuitenkin muistaa, että virkamiehellä on aina enemmän valtaa kuin näillä tavallisilla ihmisillä. Hieman kärjistäen: kun virkamies käskee, suomalainen tottelee. Suomessa hyvin harvoin asetutaan kunnolla viranomaisia vastaan. Tällä on tietysti hyvätkin puolensa – tästä syystä mielenosoituksetkin ovat yleensä rauhanomaisia kun Suomessa ihmisiä on vaikea agitoida mukaan ihan vain huliganismin merkeissä. Huono puoli sitten on, että suomalaiset alistuvat viranomaispäätöksiin silloinkin kuin siihen ei olisi syytä. Tässä kyseisessä tapauksessa toivon, että "aseiksi" otetaan medianäkyvyys. Jos siis Vantaan kaupungin työntekijät tulevat luistinradan tuhoamaan, kansalaiset videokuvaavat tuon tapahtuman ja laittavat nettiin. Erityisesti tässä näkyviin nostaminen olisi tärkeää, sillä yleinen mielipide on aika varmasti luistinradan tekijöiden puolella.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

paras olisi kun ihmiset muuallakin rupeisivat rakentamaan luistinratoja ja köysiratoja myös sellaisiin paikkoihin joissa ei virkamiehet pääse estämään.
On ne virkamiehet kyllä huonosti tän hoitaneet.

Jonas Hellgren Vastaus kommenttiin #5

Sinillä on idean siemen.
Nyt kaikki vantaalaiset jäädyttämään satoja pieniä luistinratoja ympäri kaupunkia. Jokaiseen vähänkin tasaiseen paikkaan missä vettä on lähellä. Sitten siihen luistinradan viereen pystyyn kyltti: "Tämän luistinradan turvallisuudesta vastaa Vantaan kaupunki".

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen Vastaus kommenttiin #12

Oikeastaan laittamani sivulause oli tärkeä, myös sellaisille paikoille jotka ovat yksityisomistuksessa. Muutenhan on kyseessä vain kypsymätön toiminta.

Jonas Hellgren Vastaus kommenttiin #14

Sivulause on täysin turha, virkamies pääsee estämään mitä tahansa missä tahansa (paitsi pankissa). Syy keksitään aina.

Käyttäjän tomiketola kuva
Tomi Ketola

Viranomainenkin vain toimii lain suomien valtuuksiensa nojalla. Tekemänsä päätökset miellyttävät tai eivät miellytä meitä alamaisia, ja joskus, kuten tässä, on niin että päätökset koetaan vallan käsittämättömiksi.

Asia lähtisi osittain purkaantumaan sillä että viranomaiselta nuo valtuudet tapauskohtaisesti poistettaisiin: sääntöjen ja lakien keventäminen. Asian jättäminen ihmisten itsensä vastuulle. Se tarkoittaa siis vastuun siirtämistä kansalaisille.

Kommentin #1 esimerkki Espanjasta kuvasi hyvin sikäläisten ja meikäläisen kulttuurin eroa. Meillä ei katsota sormien läpi.

Käyttäjän KalleSalo kuva
Kalle Salo

Erinomainen kirjoitus.

Kuinkahan löytyy järjestelmän palkkalistoilta enää ketään jäätä rikkomaan kun aihetta ensin näin puidaan ja jäänsärkemispäivänä onkin luistinradan reunoille kertynyt joukko kansalaisia kameroineen ja katras lapsia seuraamaan leikkipaikkansa tuhoamista. Joutuapa siihen jopiin ensimmäisenä iskemään hakkunsa jäähän (varmaan kuvaannollisesti, kai siihen joku kaivinkone tulee) sen yleisön edessä, tietäen että hetken päässä olet tuubissa...

Käyttäjän juhamyllarinen kuva
Juha Myllärinen

Ajatelkaa virkamiestä. Miten hän voi antaa panoksensa? On tietty rooli, jonka puitteissa on osallinen. Miten ansaita paikka, olemassaolo? Miksei siinä roolissa ole mitään kasvun paikkaa? Siis kasvua osallisuudessa ja hyvän edistämisessä.

***

En ymmärrä täysin virkamiesjuttua. Ihme leikki alkaa tuosta ihmisten jaosta tavalliseen kansaan ja heidän puolestaan päättäjiin.

Sioille annetaan hyvässä hoitopaikassa leikkipallo. Leikkipallon kanssa voi pitää hauskaa. Leikkipallon kanssa voi pitää hauskaa. Toimii.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Asiaa mutkistaa se että kansalaiset ovat amerikkalaistuneet. Kovin mielellään haetaan korvauksia kun esim liukastuu.

Käyttäjän kalevikamarainen kuva
Kalevi Kämäräinen

Meillä ei kuitenkaan myönnetä amerikkalaistyylisiä korvauksia. Valveutuminen on ennemminkn hyvästä, koska kertoo siitä, että ihan kaikkea ei enää hyväksytä.

Terveisin Kalevi Kämäräinen

Jonas Hellgren

Huomattavaa on että tämänkin älyttömän päätöksen takana on akateemisen koulutuksen ja poliittisen viran saanut nainen.

Mies ei koskaan häpäisisi itseään tuollaisella typeryydellä.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Pahimmat asiat voi tehdä (ja tehdään) vain hyvistä tarkoituksista käsin. Ei pidä lumoutua.

Toimituksen poiminnat