*

Ossi Ojutkangas — sodassa kaikkia vastaan "En yritä loukata ketään erityisesti, vaan tasapuolisesti kaikkia." - Kalervo Palsa

Poliittinen korrektius ei välttämättä paranna vähemmistöjen asemaa

  • Alkuperäinen Conquitos-makeisten maskotti Espanjasta.
    Alkuperäinen Conquitos-makeisten maskotti Espanjasta.

Helsingin Sanomissa julkaistiin eilen 22.4.2015 juttu, jossa maahanmuuttaja-aktiivi Maryan Abdulkarim suomii kantasuomalaisia liberaaleja. Abdulkarimin mielestä he pönkittävät rasismia itse parodioidessaan vähemmistöjä. Hän paheksuu sitä kuinka Krista Kosonen esittää itse romanimiehen karikatyyriä ja sanoutuu sitten irti rasismista, mitä Abdulkarim pitää älyllisesti epärehellisenä. Hän myös mainitsee esimerkkinä sketsin jossa tehdään komediaa huonosti suomen kieltä puhuvista maahanmuuttajalääkäreistä. Abdulkarim toteaa, että ”eihän naureskelu helpota kenenkään maahanmuuttajalääkärin asemaa tosielämässä”. Lisäksi hän toteaa, että ollakseen tehokasta satiirin täytyy piikittää vallanpitäjiä, eikä niitä jotka ovat alisteisessa asemassa.

Ymmärrän toki Abdulkarimin huolen jossain määrin, sillä maahanmuuttajat saavat varmastikin kuulla kaikenlaista törkyä keskivertoa enemmän, etenkin jos he erottuvat kansasuomalaisista ulkoisesti. Tästä syystä vähemmistöjä tulisikin suojella mm. siten, että kansanryhmää vastaan kiihottaminen olisi laitonta. Tuolta osin siis ymmärrän vähemmistöjen kantaväestöä suuremman haavoittuvaisuuden ja siihen perustuvan suojaamisen, mutta Abdulkarim haluaa mennä tässä huomattavasti pidemmälle. Minusta on ihan hyvä kysymys, onko huonosti suomea osaava maahanmuuttajalääkäri ihan oikeasti ”alisteisessa asemassa”. Ei kuka tahansa pääse Suomessa harjoittamaan lääkärin ammattia. Jos maahanmuuttaja on siinä onnistunut, miksi hänet pitää edelleen nähdä uhrina?

Tietysti siksi, että tämän Abdulkarimin ajaman uhriutumisajattelun takana lymyää mahdollisuus vallankäyttöön. Abdulkarim itse sanoo, että tärkeämpi kysymys on se, kuka saa parodioida ketä. Nimenomaan tässä hän haluaisi ilmeisesti rajoittaa ja rajusti, ehkä jopa kannattaa autoritääristä ajattelua jossa jonkinlainen tasa-arvovaltuutettu määrittää ylhäältä viihdeohjelmien sketsien rajat. Se taas johtaisi helposti sensuuriin, tai vähintäänkin entistä rajumpaan itsesensuuriin. Tuollaista voi toki kannattaa, mutta sillä ei ole mitään tekemistä moniäänisen ja demokraattisen yhteiskunnan kanssa. Poliittinen korrektius ei olisi pitkällä tähtäimellä edes maahanmuuttajien oman edun mukaista. Jos heistä ei tehdä koskaan minkäänlaista pilaa, heidät on käytännössä eristetty siitä maailmasta jossa valtaosa suomalaisista elää. Jos maahanmuuttajat on tarkoitus kotouttaa suomalaiseen todellisuuteen, miten se onnistuu eristämällä heidät huumorista ja viihteestä? Sama koskee muitakin vähemmistöryhmiä, kuten vaikkapa vammaisia. Sitä en toki kiistä, että toimivan sketsiviihteen tekeminen on hyvin haastavaa. Se on ammattitaitoa vaativaa nuorallatanssia jossa riskinä on sekä mitäänsanomattomuus, että ilkeäksi äityvä loukkaaminen. Riskiä pudota jompaan kumpaan ei kuitenkaan tule ratkaista sillä, että kaikki nähdään automaattisesti syrjintänä. Abdulkarim näyttää unohtavan, että sekin johtaa yhdenlaiseen syrjintään jos itsesensuurin vuoksi kukaan ei enää uskalla tehdä vähemmistöistä huumoria ollenkaan.

Kuka muistaa Invataxin, tuon 90-luvun puolivälissä ilmestyneen kotimaisen tietokonepelin? Siinä pelaajan tehtävänä on kuljettaa mitä ilmeisemminkin kehitysvammaisia asiakkaita taksilla heidän toivomiinsa paikkoihin. Pelissä näkyy varsin kökösti piirretty kartta eri paikoista ja kun peli alkaa, asiakas puhuu epäselvästi minne hän haluaa matkata. Pelaajan on nopeasti valittava paikka, tai muuten hän menettää pisteitä ja ”emälän”. Peli oli vapaaseen levitykseen tarkoitettua freewarea ja levisikin laajalle ympäri Suomea saatuaan pienimuotoista kulttimainetta. Pelin merkittävyys on mielestäni siinä, että se teki tuolloin kehitysvammaiset olemassaoleviksi myös monille sellaisille jotka eivät heitä koskaan oikeassa elämässään kohdanneet. Invataxin huumorin voi toki todeta olevan mautonta, mutta toisaalta sitä on aika vaikea nähdä ilkeänä ja pahantahtoisena. Abdulkarimin ihannoimassa todellisuudessa sekin olisi kuitenkin pitänyt jollain tavalla tuomita, ehkä jopa estää sen leviäminen ennalta. Olisiko se kuitenkaan tehnyt 90-luvun puolivälin Suomesta paremman paikan elää?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän OssiOjutkangas kuva
Ossi Ojutkangas

P.S. Avaan vähän tuota kirjoituksen kuvituksena olevaa kuvaa espanjalaisesta Conquitos-hahmosta. Se liittyy HS:n jutussa Abdulkarimin esittämään blackface-esimerkkiin joka sekään ei ole ongelmaton. Aihe on erityisesti kuuma peruna Yhdysvalloissa, jossa on omanlaisensa historia rasismiin ja mustien asemaan litttyen. Mielestäni ei voi kuitenkaan olla niin, että Yhdysvaltain pelisäännöt ja suhtautumistavat soveltuvat suoraan sellaisenaan Suomeen, kuten Abdulkarim tuntuu ajattelevan. Jos katsoo muitakin Euroopan maita, voi huomata etteivät asiat ehkä mene niin suoraviivaisesti kuin Yhdysvalloissa. Esimerkiksi jotkut amerikkalaiset mustat ovat ihmetelleet, miten Espanjassa on ollut jo vuosikymmeniä Conquitos (suomeksi ”pienet kongolaiset”) tuotemerkki, johon kuuluu karikatyyrinen pygmihahmo. Kongolaisten mukaan nimetyt, suklaalla päällystetyt pähkinät syntyivät 60-luvulla kun Kongo itsenäistyi ja siitä kertova laulu raikasi myös Espanjan radioissa. Hahmo on toki stereotypinen ja siltä osin myös mauton, mutta sen alkuperä ei ole niin rasistinen kuin amerikkalaiset usein helposti luulevat. Espanja ei ole mitenkään erityisen rasistinen yhteiskunta (monelta osin juuri päinvastoin), mikä on saattanut yhdessä muiden seikkojen kanssa johtaa siihen että Conquitos-maskotin konnotaatiot ovat siellä erilaiset. Useimmat espanjalaiset eivät pidä sitä rasistisena kuten amerikkalaiset. Eivätkä he ole ainoita. Jokunen vuosi myöhemmin Kongon itsenäistymisen jälkeen Kongon presidentti vieraili myös Espanjassa. Hän ilahtui löytäessään kaupasta näitä kongolaisten mukaan nimettyjä makeisia ja osti niitä mukaansa Kongoon tuliaisiksi. Ehkä jonkun olisi pitänyt valistaa kyseistä presidenttiä näkemään tämän hahmon väitetty pahuus ja hirveys?

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Minusta olisi sääli, jos vähemmistöt eivät saisi olla mukana huumorissa hahmoina, jopa stereotyypeillä leikkiminen on joskus terävää huumoria ja jopa tervehdyttävää.

Se vaatii kuitenkin aina huomaavaisuutta ja täydellistä tilannetajua, esim. Nunnuka-miehet olivat aikoinaan hieman epäonnistunut juttu, vaikka kukaan tuskin kuvittelee että Petelius ja Kalliala olisivat kaameita saamelaisrasisteja.

Parhaimmillaan stereotyypillä leikittelevä hahmo on ase ennakkoluuloja vastaan. En näe kyllä Kososen Tsiisuksessakaan mitään valittamista, lähtisin hänen matkaansa koska tahansa. Jossain vaiheessa tulee tuo pöyristymisen rajakin vastaan.

Vielä Black faceen liittyen, yhdysvaltalaisethan ihmettelevät säännöllisesti Etelä-Afrikan Die Antwoordia, jonka esiintyjillä on tapana maalailla itseään välillä niin mustiksi kuin valkoisiksikin, ja käyttävät black-faceakin. Mutta se on heidän Zef-kulttuurijuttunsa, sillä ei ole mitään tekemistä rasismin kanssa. https://www.youtube.com/watch?v=uMK0prafzw0

Käyttäjän OssiOjutkangas kuva
Ossi Ojutkangas

Kuten moneen muuhunkin asiaan, myös viihteen ja huumorin tekemiseeen liittyy epäonnistumisen riski. Eikä epäonnistuminen ole aina yksiselitteistä, jonkun mielestä Nunnuka-sketsi oli ihan hauska ja toisten mielestä taas ei. Sitä onnistunuttakaan huumoria ei tule jos kukaan ei ota riskiä pahaksi syrjijäksi leimautumisen pelossa. Mielestän Abdulkarimin näkemys oli juuri tässä ongelmallinen. Logiikka on mielestäni samantyyppistä kuin vanhemmilla jotka eivät halua koskaan antaa lapsensa kiivetä puuhun koska siihen liittyy loukkaantumisen riski. Niin liittyy, mutta päätös kieltää kategorisesti puuhun kiipeäminen on mielestäni vieläkin haitallisempi.

Amerikkalaisilla on kumma taipumus ulottaa omat käsityksensä globaaleiksi tosiasioiksi ja odottaa sitten, että kaikki jakavat heidän todellisuuskäsityksensä ja tavat toimia siinä. Suomalaisilla on taas joskus turhankin tyypillistä uskoa amerikkalaisten syöttämä todellisuuskäsitys ja lähteä sitä sitten noudattamaan. Esimerkiksi Espanjassa amerikkalaisten tapaan suhtautua asioihin suhtaudutaan vieroksuvammin. Voi toki johtua siitä, ettei yhtä moni siellä osaa englantiakaan. Espanja on yksi maailmankielistä ja se tarjonnee jonkinlaisen suojan anglo-amerikkalaisilta vaikutteilta. Mainittakoon tässä esimerkkinä vaikkapa pedofiliahysteria. Sitä on todella vähän Espanjassa. Amerikka on siinä aivan omissa sfääreissään ja toivoisin, etteivät suomalaiset tuota omaksuisi yhtä herkästi kuin mitä nykyisin tuntuvat tekevän.

Käyttäjän KaroKankus kuva
Karo Kankus

Minusta Abdulkarimin pointti on ihan okei. Kysymys on siitä millaista vähemmistöä kuvaava satiiri on. Mielestäni hänen esimerkkiensä mukainen komiikka on aika väsynyttä. Mutta löytyy parempaakin vastaava.

Esimerkiksi takavuosien Pulkkinen tv-sarjassa oli "bläkfeissiä", jossa valkoinen suomalainen näyttelijä esitti somalia. Jutun juoni oli siinä että hahmot olivat talk-showssa eikä somali ollut lainkaan stereotyyppinen. Sen sijaan juontaja toisti sketsin aikana jatkuvasti stereotyyppisä mielipiteitä. Maahananmuuttajalääkäreiden tapauksessa vahingollisempaa voi olla lääkärin kykyjen pilkkaaminen, eikä taustan.

En minä kyllä halua että huonoakaan huumoria sensuroidaan. Olis muuten aika hassua jos ylhäältä säädettäisiin miten vahvemmassa asemassa olevia tulee yhteiskunnassa kritisoida. Itse ajattelin Maryanin huomauttavan vain asenteista ja johdonmukaisuudesta.

Siitä olen samaa mieltä etteivät amerikan mallit sovi tänne saumattomasti. Oletko muuten kuullut Jay-Z:n samppanjaboikotista?

Yhdysvalloissa mustat tekevät itsestään roisiakin pilaa. The Boondocks-sarja on tästä hyvä esimerkki. Valkoisilla on sitten rajoja sen suhteen miten he voivat tehdä pilaa mustista.

Käyttäjän TomiSolakivi kuva
Tomi Solakivi

"Minusta Abdulkarimin pointti on ihan okei. Kysymys on siitä millaista vähemmistöä kuvaava satiiri on."

Minusta Abdulkarim ampuu karkeasti ohi maalin. Ja meneepä ainakin minun medialukutaidollani aika konkretiaan esittämällä että Iina Kuustonen ei voi parodioida Nicki Minajta, koska Iina Kuustonen-> valkoinen, Nicki Minaj -> musta, mikäli tuollainen tyypittely tässä selvennykseksi sallitaan.

Toisaalta, tunnut kuitenkin itse olevan samaa mieltä, toteamalla "En minä kyllä halua että huonoakaan huumoria sensuroidaan."

Ai niin, ja Jay-Z vs. Cristal -casea on täysin turha yrittää liittää rasismiin. Kyse taisi olla enemmänkin siitä että Roederer ei välttämättä ollut erityisen innoissaan siitä että talon premium-tuote coinataan gangsta-sceneen.

Käyttäjän KaroKankus kuva
Karo Kankus

Täysin samaa mieltä Jay-Z vs. Cristalista.

Käyttäjän 1 kuva
Freddy Van Vonterghem

http://www.ad.nl/ad/nl/1013/Buitenland/article/det...

Poliittinen vasen korrektius Belgian ulkopuolella pöyristyi ja näki tässä traditiossa rasismia.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Minusta huumorintajuttomalle ihmiselle on turha selittää vitsiä. Olisi pitänyt tajuta olla kertomatta sitä hänelle lainkaan. Abdulkarim on tyylipuhdas pohjoismainen (ääri)feministi, ei hänellä ole muuta agendaa kuin pyrkiä dominoimaan jokaikistä keskustelua ja keskustelun kautta ympäristöä. Hän ei tarvitse johdonmukaisuutta, kohtuutta tai muutakaan järjellistä. Kun dominoi, niitä ei tarvita.

Pelkästään dominoimaan pyrkiville ihmisille ei voi oikeastaan muuta tehdä kuin joko alistua, säikytttää heidät tai dominoida heitä. Alistujan osa on aina kutakuinkin huono, mutta feministien ollessa kyseessä he tarvitsevat valtion koneistoa ja resursseja dominoidakseen. Ja ne tunnetusti ovat aika tehottomia ja hitaita. Ja kohtapuoleen kortilla.

Suomalainen feminismi joutui vaikeuksiin, kun Henry Laasanen kirjoitti sen linjan ja uskomusten vastaisia sanoja. Sen jälkeen mikään ei ole ollut kuin ennen.

Kertoo hyvin paljon siitä, miksi kohteeksi on lähes poikkeuksetta valittu feminisoitunut ja vetelä länsimaisen kulutuskulttuurin huippua edustava kantasuomalaismies, eikä jonkun maskuliinisemman vähemmistökulttuurin edustaja.

Heikko sadisti tarvitsee elollisen kohteen, joka on avuton suhteessa siihen. Jos edustaa feminististä puolta siitä, kohteen pitää - edes etäisesti -muistuttaa jotenkin niitä joilla on valtaa.

Katsotaan ylöspäin kun lyödään alaspäin.

Toimituksen poiminnat