Ossi Ojutkangas — sodassa kaikkia vastaan "En yritä loukata ketään erityisesti, vaan tasapuolisesti kaikkia." - Kalervo Palsa

Valtionvarainministeriö Oy Ab merkityskadon esimerkkinä

Kirjassaan Simulacres et Simulation (1981) ranskalainen yhteiskuntatieteilijä ja filosofi Jean Baudrillard esitti kuinka todellisuutta simuloidaan. Simulaatioyhteiskunta on seurausta länsimaisesta merkityskadosta ja sen seurauksena simulaation ja todellisuuden välinen raja hämärtyy. Merkityskato tarkoittaa muun muassa sitä, että esimerkiksi alkuperäisyyden merkitys katoaa: kopion kopion kopio käsitetään aivan yhtä alkuperäisenä kuin se mistä kopiointi aloitettiin. Baudrillard katsoi tämän tapahtuvan erityisesti Yhdysvalloissa, jossa on usein väheksytty ”alkuperäisyyttä” ja korostettu kaiken uuden olevan lähtökohtaisesti sitä parempi, usein paranneltu versio aikaisemmasta. Francis Ford Coppola ohjasi vuonna 1972 maailmankuulun mafiaelokuvan Kummisetä, jossa Marlon Brando esittää mafiaperheen päämiestä Vito Corleonea. Elokuva ja sen myöhemmät jatko-osat tekivät Vitosta eräänlaisen italialaisen mafioson arkkityypin ja hänen kuvansa on ollut esillä erityisesti amerikkalaisissa italialaisissa ravintoloissa. Tämä on tyyppiesimerkki hypertodellisuudesta: amerikkalaisen näyttelijän esittämä kuvitteellinen italialaismafioso muuttuu aidoksi merkiksi italialaisuudesta. Tietysti ihmiset voivat asiaa tarkemmin miettiessään myöntää, ettei Marlon Brando ole italialainen ja ettei Vito Corleone ole oikea henkilö, mutta pääasiassa ihmiset ottavat tämän annettuna eläessään elämäänsä "autopilotilla". Alkuperäisellä todellisuudella, sillä ettei valokuvassa esiintyvällä Marlon Brandolla ole mitään tekemistä italialaisuuden kanssa on muuttunut toisarvoiseksi.

Suomen kieleen on vakiintunut varsin hyvä termi, ”kupla”. Kuplassa ihminen elää omassa todellisuudessaan joka muodostuu tämän lähipiiristä ja konkreettisesta asuinpaikasta, mikä voi luoda virheellisen oletuksen siitä että asiat ovat samalla tavalla myös muualla – eli kupla on myös totta muualla kuin kuplan sisällä. Tiedän itsekin Suomeen esimerkiksi puolison mukana muuttaneita ulkomaalaisia jotka ovat asuneet Suomessa jo vuosia, mutta eivät puhu käytännössä lainkaan suomea. Varsinkin pääkaupunkiseudulla asuessaan he elävät varsin vahvasti kuplassa, jossa he tuntevat lähinnä vain hyväosaisia pääkaupunkiseudun suomalaisia eikä heillä siten ole mitään kosketusta esimerkiksi Suomessa tapahtuviin itsemurhiin. Toki on paljon myös kantasuomalaisia joiden kosketus tähän ilmiöön on hyvin vähäinen tai olematon. Totean tämän kuitenkin neutraalina asiana, havaintona jonka tarkoitus ei ole syyllistää näitä "kuplassa" eläviä ihmisiä millään tavalla. Heistäkin luultavasti useimmat muuttaisivat käsitystään jos vain saisivat uutta tietoa kuplansa ulkopuolelta. Eivätkä itsemurhista tietämättömät yritä väittää, etteikö itsemurhia Suomessa tapahtuisi. Maahanmuuttokeskustelussa tällainen kuplien yhteentörmäys, eräänlainen kulttuurisota kuitenkin näkyy selvästi. Sekä maahanmuuttoa kiivaasti vastustavien, että sitä kannattavien keskuudessa esiintyy ajattelua, jossa todellisuutta tuotetaan paikoin hyvin kyseenalaisesti. Esimerkiksi jos omaa näkemystä myötäilevä uutinen paljastuu virheelliseksi, siitä ei välitetä ja sen levittämistä jatketaan koska ”se olisi voinut olla totta”. Sillä miten asiat ovat kuplan ulkopuolella ei ole enää väliä, vaan kaikki on väännettävä oman maailmankuvan mukaiseksi.

Rivikansalaisilla on kuitenkin vain rajallinen, käytännössä lakien asettama vastuu oman hypertodellisuuden rakentamisesta. Valehteleminen ei ole rikos itsessään ja ihminen saa uskoa tyhmiäkin juttuja. Myös keinot rakentaa hypertodellisuutta ovat tavallisella kansalaisella melko rajalliset, sillä valtaa heillä on lähtökohtaisesti vain vähän. Sen sijaan huolestuttavaa on kuinka simulaatioyhteiskuntaa rakentavat valtion viranomaiset aivan eturivin poliitikkoja myöten. Ajankohtaisin ja ehkäpä räikein esimerkki on tietysti Alexander Stubbin esittämä valhe hallintarekisterin puolustamiseksi. Hän heitti omasta päästään luvun 90%, joka siis (muka) ilmaisee kuinka moni viranomainen suhtautuu hallintarekisteriin myönteisesti. Stubbin yritys rakentaa toivomansa kaltaista hypertodellisuutta olisi voinut myös onnistua, eikä väitettä olisi koskaan saatu riittävän huomiota herättävästi kumottua. Kaikki eivät tietenkään valtionvarainministeriäkään usko, mutta ministeritason päättäjällä on silti hyvin paljon vaikutusvaltaa. Juuri tästä syystä myös seuraukset näin räikeästä ”totuuden konstruoimisesta” tulisi olla tuntuvat. 

Kyse ei kuitenkaan ole vain Stubbista, yhteen ministeriin henkilöityvästä ongelmasta. Ymmärtäisin (joskaan en hyväksyisi) tämän kaltaisen toiminnan esimerkiksi Venäjältä jonka intresseissä on vaikuttaa informaatiosodankäynnillä myös suomalaisten käsitykseen todellisuudesta. Sen sijaan on hyvä kysymys miksi tätä tekee Suomen valtio ministeriötasolla omalle kansalleen? Yle uutisoi 1.12.2015 kuinka valtiovarainministeriön viestintä oli valjastettu politikointiin. Käytännössä koko ministeriö pyrki simuloimaan todellisuutta tiettyjen ennalta valittujen premissien pohjalta. Tuo premissi oli tietysti se, että hallintarekisteri on yksiselitteisesti hyvä asia ja siksi se täytyy jyrätä läpi keinolla millä hyvänsä. Hallintarekisterin mahdollistamat asiat ovat kuitenkin räikeässä ristiriidassa suomalaisten oikeustajun kanssa. Uskallan ilman galluppejakin sanoa, ettei suurin osa suomalaisista hyväksy hallintarekisterin mahdollistamia asioita kuten veronkiertoa. Tämän yleisen käsityksen ministeriö kuitenkin katsoi olevan vain hidaste, eikä suinkaan perustelu hylätä koko projekti. Valtionvarainministeriö ryhtyikin käytännössä informaatiosotaan, jossa Stubbin valhe on vain osa kokonaisuutta. Ministeriötä voisikin hyvällä syyllä kutsua Valtionvarainministeriö Oy Ab:ksi. Näin tulisi selväksi, ettei se aja Suomen ja sen kansalaisten etua vaan hyvin pienen, hallintarekisteristä hyötyvän eturyhmän etuoikeuksia. Onkin hyvä kysymys, kuinka paljon tätä tapahtuu tällä hetkellä muissakin ministeriöissä ja viranomaiselimissä? Stubb jäi valheestaan kiinni, mutta kuinka monta vastaavaa valhetta on mennyt läpi? Kuinka politiikasta, yhteisten asioiden päättämisestä voi enää edes keskustella jos merkityskadon myötä poliitikot elävät jo aivan omassa todellisuudessaan jossa toden ja valheen raja on muuttunut täysin merkityksettömäksi?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän suvituuli952 kuva
Juha Lehtinen

Huh huh - Punavuoren kuplan, itsemurhien ja Vito Corleonin kautta hallintarekisteriin!

Kannattaa muistaa kvanttimekaniikasta tuttu Scrödingerin kissa laatikossa, joka on kuollut tai elävä. Riippuu siitä, avaako laatikon ja katsoo miten on. Vai riippuuko?

Niin tai näin, pidä Miuku ruokittuna...

Käyttäjän KaleviOnnela kuva
Kalevi Onnela

Ossi, olet koonnut hyvän kuvauksen mekanismeista, joilla meitä vaalikarjaa talutetaan. Kauniisti sanottuna, luodaan tarkoituksenmukaisia mielikuvia. Kasvuala.

"Stubbin yritys rakentaa toivomansa kaltaista hypertodellisuutta olisi voinut myös onnistua, eikä väitettä olisi koskaan saatu riittävän huomiota herättävästi kumottua." Että ei tällä kertaa onnistunut, voimme kiittää Hesarin tutkivaa journalismia. Irtopisteitä heille.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Hallintarekisterin vastustajien - itselläni ei ole kantaa itse asiaan - kuplassa elämistä kuvastaa hyvin se että he väittävät kannattajien motiiviksi lisätä veronkierron helppoutta ja edistää rikollisuutta. Todellisuudessa kannattajilla oli ihan oikeatkin argumentit, kuten antaa suomalaisille toimijoille mahdollisuus kilpailla ulkomaisia toimijoita vastaan edes Suomen markkinoilla ja lisätä suomalaista omistusta Suomessa.

Minusta on ihan hyvä että hanke kaatui. Se oli taloudellisesti vähämerkityksinen ja niin laajasti vastutettu, että prosessi söi aivan kohtuuttomasti poliittisen järjestelmän resursseja. Mutta vastustajien älyllinen epärehellisyys debatissa oli myös jotain karmeaa. Vastustajilla oli myös erittäin hyviä argumentteja joilla keskustelu olisi pitänyt ehkä voittaa, mutta pääasiassa he keskittyivät häiritsemään hallitusta aivan päättömillä syytöksillä.

Toimituksen poiminnat