Ossi Ojutkangas — sodassa kaikkia vastaan "En yritä loukata ketään erityisesti, vaan tasapuolisesti kaikkia." - Kalervo Palsa

Hyvää ja myrkyllistä uutta vuotta kaikille!

Yle uutisoi viime vuoden viimeisinä päivinä psykologin suulla, kuinka ”myrkyllisen ihmisen lähipiiristä tulisi paeta". Täytyi ihan hieraista silmiäni, sillä en meinannut uskoa lukevani Ylen uutista. Yleensä tällaiset artikkelit löytyvät iltapäivälehdistä. Ei Ylekään toki ole aina mikään neutraaliuden multihuipentuma, mutta lähtökohtaisesti odotan siltä kuitenkin enemmän tasoa ja harkintaa. Niinpä tämä kyseinen juttu olikin ehkä uskomattomin pökäle mitä Yle viime vuonna maailmaan onnistui pukkaamaan. Ensinnäkin, jutussa ei selvitetä mitä tuo "myrkyllisyys" tarkalleen ottaen tarkoittaa. Se on hyvin epämääräinen käsite. Jutussa sekoitetaan keskenään hyvin erilaisia asioita, kuten piikikkyys ja kyynisyys. Onko jälkimmäinen automaattisesti henkilökohtaista piikittelyä? Jutussa annetaan ymmärtää, ettei ihminen ikään kuin voi olla kyyninen olematta sitä mitenkään muuten kuin "myrkyllisellä" tavalla. Itseni lisäksi tunnen monia ihmisiä jotka ovat elämänasenteeltaan melko kyynisiä, mutta tästä huolimatta ihmisinä varsin rakastettavia ja myös pidettyjä. He ovat isiä, äitejä, mummoja ja vaareja. Pitäisikö heitä kaikkia kohdella jatkossa kuin leprapotilaita?

Suomalaisilla on toki omat, kulttuurista kumpuavat vaikeutensa. Positiivisuus ja vaikkapa toisten kannustaminen voi olla joskus suomalaisille vaikeaa. Enkä missään tapauksessa puolusta esimerkiksi juuri toisten ihmisten piikittelyä ja jatkuvaa arvostelua jonkin kliseisen "suomalaisen melankolian" nimissä. Kyynisyys ei ole oikeutus kenellekään käyttäytyä huonosti ja olla yksinkertaisesti paska tyyppi, mutta tässä jutussa annetaan ymmärtää, että kyyninen henkilö on lähtökohtaisesti paska tyyppi: myrkyllinen, jollain tavalla viallinen yksilö josta tulisi hankkiutua eroon mahdollisimman pikaisesti. Tämä on toki sikäli suomalainen ajattelutapa, että suomalaisessa kulttuurissa pyritään joskus äärimmäisyyksiin asti välttelemään konflikteja. Siihen perustui mm. hyvät suhteen Neuvostoliittoon kylmän sodan aikana: naapuria ei saanut ärsyttää millään tavalla ja se johti välillä hyvinkin äärimmäiseen sensuuriin ja itsesensuuriin. Totuus kuitenkin on, ettei mikään kulttuuri kehity ilman konflikteja. Enkä nyt tarkoita lentäviä  polttopulloja tai fyysistä väkivaltaa, vaan eriävien näkemysten kohtaamista. Suomessa keskustelu on yritetty usein pysäyttää asiasta kuin asiasta, jotta ei vain syntyisi konflikti. Suomalainen kulttuuri on kuitenkin hyötynyt valtavasti eri tavoin ajattelevien ihmisten välisten ajatusten kohtaamisesta. Tarvitaan teesi ja antiteesi, jotta lopputuloksena olisi käyttökelpoinen synteesi.

Tätä ajatusta vasten tämä Ylen juttu on aivan päin seiniä. Se piirtää kuvan maailmasta täydellisenä paikkana jos vain "myrkylliset" ihmiset saataisiin jotenkin siitä eristettyä. Ja kun myrkyllisyys on määritelty vieläpä näin laveasti, lista eristettävistä ihmisistä voi muodostua lopulta todella pitkäksi. Työnsarkaa totisesti riittää. Kun tuota ajatusta vähän mielessäni pyörittelen, haluan ihan vapaaehtoisesti tulla eristetyksi tuosta "paratiisista" jota tämä Ylen haastattelema psykologi on tässä rakentamassa. Kun myrkylliset ihmiset eristetään muusta yhteisöstä omiin luoliinsa asumaan, menen tuollaiseen luolaan ihan vapaaehtoisesti. Sillä se yhden totuuden, yhden näkemyksen naminami-yhteiskunta luolien ulkopuolella vasta ahdistava paikka onkin. Väkinäinen positiivisuus on mielestäni kauhistuttavampaa kuin rehellinen kyynisyys. Päälleliimattu myönteisyys on homeisen seinän maalaamista uudelleen ilman homeen poistamista. Vähänkin pidemmällä tähtäimellä se ei ratkaise mitään. Kyynisyyttäkin on tietysti myös haitallista sorttia. En kuitenkaan osaa yhdistää masennukseen, jonka näen syntyvän aivan toisenlaisista mekanismeista. Kun mietin tuntemiani ihmisiä jotka on helppo luokitella kyynisiksi, heistä yksikään ei ole potenut mainittavaa masennusta (diagnoosi ja lääkitys). Tämän vuoksi olen tuuminut, että kyynisyys pikemminkin suojelee kantajaansa tarjoamalla turvallisen tavan kosketella maailmamme synkempiä kolkkia. Niihin lojumaan jääminen ei toki ole tervettä kenellekään. Ja mitä tulee läheisiin, ei kenenkään juttuja jaksa aina kuunnella loputtomiin. Jos sama levy pyörii läheisellä aina vain, ei se kauheasti auta vaikka se sitten olisi tämä naminami-jeeje-positiivisuus-levy. Joskus voi olla ihan hyvä hankkia uutta seuraa ja kuunnella toisia tarinoita niiden vanhojen samojen sijasta, mutta se ei koske yksinään näitä ns. "myrkyllisiä" ihmisiä.

Ylen artikkelista houkuukin erikoisella tavalla länsimainen individualismi, sama jota HS:n suuri köyhyyskysely heijasteli viime vuoden lopulla:  suomalaiset näkevät yhä useammin asioiden johtuvan lähes pelkästään yksilöstä itsestään. En tarkoita tällä sitä, etteikö yksilölläkin olisi vastuuta. Kyse on siitä, miten tuo individualismi kehystetään ja millaisiin muihin asioihin se kytketään. Aivan kuin individualismia ei voisi ottaa sellaisenaan, vaan se kytketään samantien hyvinkin kovan arvomaailman kanssa jossa "vääränlaiset" yksilöt tulee hylätä oman onnensa nojaan. Aivan kuin eläisimme atomistisessa yhteiskunnassa, jossa ei nyt vain voi olla muuta vastuullista toimijaa kuin yksilö itse. Kenellä on sitten vastuu siitä, että arvomaailmamme mukaisesti nämä "myrkylliset" tulee täysin hylätä? Esimerkiksi kiusaaminen on sosiaalinen ilmiö, eikä vain ja ainoastaan yhdestä "viallisesta" yksilöstä kumpuava tapahtuma joka poistuu yhteiskunnasta lähes maagisesti kunhan vain nuo "vialliset" löydetään ja eristetään kaikista muista. On suorastaan hämmentävää, ettei edes psykologi ymmärrä ilmiöiden sosiaalista puolta ja kaikki palautuu tällä tavoin ainoastaan yksilöön.

Voi toki olla, että olen jäävi sanomaan mitään aiheesta. Olenhan itsekin sen verran myrkyllinen esittäessäni kriittisiä havaintoja vallitsevasta todellisuudesta. Olen kuitenkin varma, että myös kaikki saavuttamisen arvoiset asiat Suomessa ja länsimaissa ovat paljolti myös "myrkyllisyyden" aikaansaamia. Asioita on asetettu kyseenalaisiksi ja itsestäänselviäkin asioita on pitänyt kritisoida. On tarvittu ilonpilaajia jotka sanovat ääneen ettei keisarilla ole vaatteita. Eikä yksilötasollakaan kukaan kehity yhtikäs missään, jos ympäröi itsensä vain samanmielisillä jotka kehuvat tekipä sitten lähes mitä tahansa. Tietysti kaikki kritiikki voi olla "piikikkyyttä" tai "myrkyllisyyttä", jos niin todella päätämme. Omaa myrkyllisyyttäni en kuitenkaan tule mihinkään kadottamaan enkä toivo teidän muidenkaan. Siksi toivotan teille kaikille hyvää ja myrkyllistä vuotta 2016.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Myrkyllisyys ei ole tietääkseni mikään psykologinen käsite.
Mutta jotkut ihmiset pystyvät kyllä myrkyttämään ilmapiirin lähipiiriltään.
Työpaikalta ei monikaan noin vaan ota hatkat, joten neuvo ei ole kovinkaan käyttökelpoinen.

Käyttäjän OssiOjutkangas kuva
Ossi Ojutkangas

Olisikin voinut joko avata kyseistä käsitettä tai sitten käyttää jotain parempaa. Tiedän monia melko kyynisiä, mutta syrjään vetäytyviä ihmisiä jotka eivät ole esimerkiksi sosiaalisia ja toimeliaita. Minun on vaikea nähdä, että juuri nuo olisivat noita työpaikkojen ilmapiirien "myrkyttäjiä". Paradoksaalista voi olla se, että juuri nämä "myrkyttäjiä" etsivät saattavat olla sitä mitä he etsivät, leimatessaan ihmisiä jonkin tietyn persoonallisuuden tai ajattelutavan perusteella. Kun miettii työpaikkoja ja niiden keskinäisiä sosiaalisia kuvioita, työpaikkakiusaamista ja sen sellaista, on suorastaan absurdia etsiä näitä Ylen jutussa kuvailtuja "myrkyllisiä" ihmisiä. Silloin esimerkiksi ulkoisesti iloisilta ja myönteisiltä vaikuttavat psykopaatit pääsevät kuin koira veräjästä. Mutta ehkä se tässä jutun esittämässä (hyper)todellisuudessa on tarkoituskin.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Ei auennut linkki, mutta kyynisyys on eri asia kuin ilkeys ja toisten vähättely ja syyllistäminen. Yltiöpositiivisuuskin voi olla aika rasittava muille.

Käyttäjän OssiOjutkangas kuva
Ossi Ojutkangas

Kiitos huomautuksesta! Ei tosiaan toiminut, korjasin sen nyt.

Yltiöpositiivisuus saattaa olla seurausta Suomessa siitä, ettei oikein muuhun kyetä, eräänlainen käänteinen seuraus perinteisestä synkkämielisyydestä. Ja ehkä osin sitäkin, että kulttuuri ruokkii helposti ääripäitä. Kuumasta saunasta jääkylmään avantoon ja niin pois päin.

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos

En myöskään yhdistäisi myrkyllisyyttä kyynisyyteen. Se tosiaan vaikuttaisi merkitsevän enemmänkin ilkeyttä ja vähättelyä.

Kyse epäilemättä on yhdestä perusstrategiasta liikkua sosiaalisessa hierarkiassa – väheksymällä toisia. Jotkut hyvin suositut ihmiset ovat erinomaisen taitavia siinä, eikä heitä varmastikaan pidetä lainkaan myrkyllisinä, päinvastoin. Hehän vain sanovat sen, mitä kaikki muutkin ajattelevat.

Myrkyllinen ehkä tarkoittaakin ihmistä, joka ei ole kovinkaan hyvä toisten väheksymisessä.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Positiivisuus on muoti-ihanne.
En tiedä ruokkiiko kulttuuri mitenkään ääripäitä enemmän kuin keskinkertaisuuksia.

Käyttäjän perttupulkkinen kuva
Perttu Pulkkinen

Lukaisin Ylen jutun josta oli kyse. Kritiikkiin vaikuttaa minunkin mielestäni olevan aihetta.

Sen neuvon vielä voisi jotenkuten ymmärtää, että joissain tietyissä elämäntilanteissa (kuitenkin, missä tilanteissa?) voisi olla viisasta välttää erityisen pessimististen ihmisten seuraa, tai että joku on niin päättäväisen aggressiivisesti pessimisti, että hänen kanssaan ei kannata aivan tauotta olla tekemisissä, jos se ärsyttää ja ei ole pakko.?

Mutta muuten taas... ei vaikuta toimivalta! Elämää ei voine elää tunnepumpulissa, jossa on vain mukavien ihmisten kanssa. Silloinhan se tarkoittaisi myös, että emme uskoisi ollenkaan siihen, että meissä on sellaista tarttuvaa valoa ja iloa, joka on aivan omiaan karkottamaan pimeyden. Mutta mutta, niinhän kuitenkin juuri on varsin myönteistä uskoa, mielestäni :-)

Muistan jossain sanotun "te olette maailman valkeus..." jätän ko. paikan googlettamisen kommentin lukijoiden vapaaehtoiseksi kotiläksyksi :-)

Sitä paitsi, ihmisten tunteet voi helposti tulkita väärin. Voi luulla jonkun tahallaan käyttäytyvän ärsyttävästi "juuri minua" kohtaan, mutta se voi olla väärinkohdistunut reaktio, esim. henkilö ei uskalla kohdistaa kritiikkiään oikealla taholle. Solmu voisi aueta keskustelemalla.

Jos juttuun on luottaminen, ko. psykologi vaikuttaisi minusta kehottavan (epähuomiossa, hyvää tarkoittaen) jonkinlaiseen "choose and pick lifestyle" elämään, jossa kaikin keinoin yritetään noukkia vain rusinat elämän pullasta ja keskiössä on kärjistäen euforinen hyvä olo. Tulkintani voi olla väärä toki.

Haluaisin vastapainoksi tuoda esiin senkin, että myös positiivisuutta saatetaan kritisoida löysin perustein, jos oma ajattelu on täysin ylipessimisistä tai halutaan kalastella sympatiaa jostain. Silloin se on kuin Don Quijoten miekkataistelu tuulimyllyä vastaan. Tämäntyyppisen kritiikin johdosta, kenties, postiivisuus sanan alkaa olla käyttökelvoton. Puhuisinkin mieluiten "päämäärätietoisesta ajattelutavasta" tms.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Minä olen täysin häpeilemättä kyynikko. Siksi minusta tuo psykologin vuorisaarnakin näyttää lähinnä järjettömältä paskapökäleeltä, joka on kirjoitettu sellaisia ihmisiä varten, joilla psykologit tekevät tiliä.

Minusta ihmisen ei tarvitse olla mikään ihme lasiastia, joka ei siedä minkäänlaista negatiivista vaikutusta, konflkitia, kipua tai ahdistusta. Moiset ihmiset eivät kehity tai kasva mihinkään vaan heista tulee autettavia ja tuettavia vauvoja, jotka tarvitsevat jonkun konsultoimaan elämäänsä kuollakseen normien mukaisesti oikein.

Minusta ihminen, joka valikoi ihmisiä lähelleen lähinnä miellyttämään ja viihdyttämään itseään, on myrkyllisin kaikista, eikä menetys siten ole suuri, jos moinen painuu jonnekin kuplaansa haistelemaan omia pierujaan.

Käyttäjän perttupulkkinen kuva
Perttu Pulkkinen

Haluatko kertoa, minkä suhteen olet kyynikko. Kyynisyys kohdistuu aina johonkin asiaan, ilmiöön tms.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Miten pitkän listan haluat?

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kyynikot
https://fi.wikipedia.org/wiki/Diogenes_Sinopelainen

Minä uskon, että ihminen ei tiedä mitä haluaa, kuka on ja mitä tekee. Hän korjaa sen kyvyttömyytensä tarinoilla, koska hänen tietoinen mielensä nyrjähtää, jos maailma ei ole tasapainossa.

Hän rationalisoi ja kompensoi alitajuisia taipumuksiaan lähes koko elämänsä ajan ja tykkää niistä ihmisistä, jotka tekevät niin samoilla tavoilla. Jos joku eroaa siitä, hän pitää poikkeavaa luonnostaan pahana.

Se sama asia, mikä pitää ihmisapinen mielen tasapainossa, tuhoaa väistämättä kaiken pitemmän päälle, sillä valhe ei koskaan kestä todellisuutta loputtomiin.

Länsimaiselle ihmisille se on yhdentekevää, kunhan valhe ei paljastu hänen elämänsä aikana.

Toimituksen poiminnat