*

Ossi Ojutkangas — sodassa kaikkia vastaan "En yritä loukata ketään erityisesti, vaan tasapuolisesti kaikkia." - Kalervo Palsa

Suomen soturikansa sodassa tupakkaa ja huumeita vastaan

HS uutisoi jokin aika sitten kuinka huumeiden vastainen sota on ohi. Näin totesi YK:ta lähellä oleva Kansainvälisen huumausaineiden valvontalautakunnan (INCB) vuosiraportti. Lautakunta korostaa, kuinka huumepolitiikan pitää olla humaania ja rangaistusten suhteessa rikoksiin. Meanwhile in Finland: uuden tupakkalain myötä parveketupakointiin puututaan entistäkin ankarammin. Myös tupakkatuotteiden etämyyntiin tulee täyskielto, eli verkon kautta ostaminen loppuu. Nämä ovat periaatteessa aika pieniä kiristyksiä jo vuosia kiristyneeseen tupakkalakiin, mutta kiintoisaa on kaikkien muutosten yhteinen päämäärä: savuton Suomi vuoteen 2040 mennessä. Kun muualla maailmassa todetaan vastaava sotiminen epäonnistuneeksi, Suomi sotii entistäkin vimmaisemmin. Milloin luontoa "kielletään" kasvattamasta tuota "laitonta" kasvia? Nicotiana tabacum ei toki ole vielä laiton, mutta 2040 sen on käytännössä oltava jotta savuttomuus saavutetaan. Vai luopuisivatko suomalaiset vapaaehtoisesti savukkeiden, sähkötupakan, nuuskan ja sikareiden käytöstä? Tuskinpa joka ikinen suomalainen tulee niistä luopumaan vapaaehtoisesti. Onneksi kieltäminen toimii aina! Kaikkihan me esimerkiksi tiedämme, ettei Suomessa tänäkään päivänä käytetä lainkaan nuuskaa sillä sen myyminen on Suomessa laitonta.

Ei. En halua sen enempää takaisin tupakointia ravintoloissa, savuttelua lentokoneissa tai vaikkapa vapaata tupakan mainontaa. Sille on ihan perustellut syyt, ettei etenkään nuoria pyritä houkuttelemaan tupakoinnin pariin ja etteivät ihmiset joudu tahtomattaan alttiiksi tupakansavulle tämän tästä. Siksi otan nuo edellä mainitut, vähitellen vuosien saatossa ajetut muutokset mielelläni vastaan. Sen sijaan vaikkapa parveketupakoinnin tapauksessa olemme jo aika mielenkiintoisen vastakkainasettelun äärellä. Kuten edellä linkkaamassani YLEn uutisessa todetaan, myös yksilönvapauksilla on (ainakin tähän asti) ollut jotain arvoa jopa Suomessa. On hyvin eri asia kieltää tupakointi työpaikalla, baarissa tai lentokoneessa kuin ihmisen omassa kodissa. Parveketupakoinnin jyrkästi kieltävä (tai epäselvän lain jyrkkä tulkinta) voi periaatteessa johtaa tilanteeseen, jossa ihminen päädytään jopa häätämään pois tämän omasta kodista tupakoinnin vuoksi. Jos tavoitteena todella on savuton Suomi vuoteen 2040 mennessä on parveketupakoinnille varmaankin pakko tehdä jotain. Se on kiellettävä joko suoraan tai epäsuorasti. Tämä heijastuu tietysti muihinkin seikkoihin. Kieltojen ja määräysten myötä tupakoinnin stigma lisääntyy ja vaikka tupakoitsijoita on nykyistä vähemmän, jäljelle jäävät ovat entistä epäilyttävämpiä, suorastaan friikkejä. Siksi 2040-luvun lastensuojelua saattaa hyvinkin kiinnostaa perheet joissä vähintään toinen vanhemmista on "nikotinisti". Jos narkkarilta otetaan lapsi huostaan, miksi ei otettaisi nikotinistiltakin joka käyttää tupakkaa, tuota kriminalisoitua epäterveellistä ainetta? Millaisen mallin sellainen vanhempi antaa omalle lapselleen! Samaan aikaan Etelä-Euroopan maissa vastaava stigma kannabista kohtaan lieventyy, mutta Suomea halutaan selvästi viedä päinvastaiseen suuntaan. Kun muissa länsimaissa uhrittomat rikokset ovat vähenemään päin lakien lientyessä, Suomi alkaa sen sijaan muistuttamaan yhä enemmän Ceausescun ajan Romaniaa. 

Tällä paradigmalla sodat eivät lopu vaikka Nicotiana tabacum onnistuttaisiin hävittämään koko planeetalta. Ennaltaehkäisevää politiikkaa, (näennäisen) helppoon kalkulointiin perustuvaa "ihmishenkien pelastamista" voidaan ryhtyä tekemään muissakin asioissa. Jos tämä toimintaperiaate nähdään ongelmattomana, voidaan yhtä hyvin kysyä miksi emme "pelasta" vaikkapa sokerinarkomaaneja? Voidaanhan sanoa, että suuri määrä ihmisiä kuolee vuosittain sokerin aiheuttamiin sairauksiin. Tämä rinnastus ei ole minun, vaan sokeri-ja makeisteollisuutta on muuallakin verrattu tupakkateollisuuteen. Siihen perustui esimerkiksi tämä YLEnkin esittämä dokumentti Sokeroitu totuus, jonka tyyli on melko amerikkalaisen skandaalinhakuinen. Jos lähdemme siitä, että ko. dokumentin sanoma on 100% oikea ja tämän lisäksi on vain oikein tehdä radikaaliakin "ennaltaehkäisyä", on suorastaan moraalitonta antaa ihmisten kuolla sokeriin. Mihin vuoteen mennessä Suomesta tulee "sokerista vapaa"? Jos koet sokerin olevan jollain tapaa "eri asia" kuin tupakka, silloinhan sinä hyväksyt sokerista seuraavat terveysongelmat ja kuolemat. Niin tekee vain paha, edistyksen ja terveyden vastainen ihminen. Etkai sinä vain ole sellainen?

Kun vastaan tulee ns. laskeva rajahyöty nollatoleranssi tupakointia vastaan muuttuu käytännössä jonkinlaiseksi vainoksi tupakkatuotteiden parissa eri tavoin askartelevia kohtaan. Heistä ilmeisin ryhmä on tietysti perusnortin polttelijat, joille löytyy aika vähän puolustajia. Tupakka on kuitenkin tupakkaa missä muodossa tahansa ja siksi nollatoleranssi koskee muitakin kuin perusnortin polttelijoita. Myös nuuskan, sähkötupakan ja sikareiden harrastajat ovat erilaisten kieltojen ja rajoitusten kohteina. Sikareita poltan itsekin satunnaisesti. Tästä syystä tiedän vähän millaisia ajatuksia tämä aihe herättää sikareita polttavien keskuudessa. Heistä tuskin kukaan tulee lopettamaan harrastustaan, vaikka erilaiset kiellot varmasti sen jatkamista hankaloittavat. Vaikka verkon kautta ei voi pian enää tilata (paitsi jos ottaa riskin paketin joutumisesta tullin haaviin), ihmiset kuitenkin liikkuvat ulkomailla. Jos hallussapitokin muuttuu rikokseksi, eiköhän joku trokari niitä tuo vähintään Tallinnasta. Vai onko terveyssotureilla kenties "tiedustelutietoa" tulevaisuudesta? On nimittäin helpompaa kannattaa äärimmäisiä kieltolakeja jos tietää etukäteen esimerkiksi EU:n hajoavan, mikä antaisi Suomelle mahdollisuuden asettaa hyvinkin tiukkoja tuontirajoituksia. Voin kuvitella kuinka kaikkien maahantulijoiden matkatavarat syynätään tarkkaan ja huumekoirat koulutetaan tunnistamaan myös tupakan aromit. Onkohan tämä totalitarismi tasapuolinen? Jos on, silloin sikarit takavarikoidaan myös diplomaateilta ja poliittisilta vierailta. Rohkenen kuitenkin epäillä, että tällaiset kiellot ovat vain rahvasta varten. Herrat saavat röyhytellä jatkossa sikareitaan aivan kuten ennenkin. Pakkokeinot eivät ole heitä vaan tyhmää, omaa terveyttään ja parastaan ymmärtämätöntä massaa varten.

Zen-filosofiaan kuuluu olennaisesti zazen, kyky hyväksyä todellisuus sellaisena kuin se on. Senkin voi toki ymmärtää väärin ja mennä siinäkin liiallisuuksiin. Sen pointti kuitenkin on siinä, että ihminen on kuitenkin vain ihminen ja aivan kaikkeen ei voi lopulta vaikuttaa. Tämän hyväksymisessä, zazenin saavuttamisessa suomalaisilla vaikuttaa olevan erittäin suuria vaikeuksia. Meillä on omituinen pakkomielle pyrkiä olemaan maailman silmissä jonkinlainen mallioppilas ja edelläkävijä, maksoi mitä maksoi. Suomalainen sisu on toki hieno asia kun suo saadaan muutettua pelloksi jolla voi kasvattaa ruokaa. Vaan ilman hitustakaan zazenia suomalainen pyrkii muuttamaan KAIKKI Suomen suot pelloiksi. Juuri tästä savuttomuusutopiassa on pohjimmiltaan kysymys. Ajatus täysin kontrolloidusta, viimeistä yksityiskohtaa myöten hallinoidusta harmonisesta yhteiskunnasta on varmasti kaunis. Siis sen kuvittelijan omassa päässä. Jos pitää soita kaikinpuolin ikävinä paikkoina hyttysineen, ajatus Suomesta ilman soita on varmaan myös tosi kutkuttava. Entäpä sitten käytännön toteutus? Koska ihmisessä (ja muissakin elämänmuodoissa) on aina myös roima annos kaaosta, tällaisten yksipuolisten näkökulmien toteuttaminen vaikka väkisin johtaisi todennäköisesti hyvin onnettomaan lopputulokseen. Hyvä kitetys tästä löytyy vaikkapa agentti Smithiltä. 

Terveyssotureilta en voi odottaa kohtuutta, sillä se ei selvästikään ole heidän hyve alunperinkään ja he ovat sotilasvalansa verellä vannoneet. Laitankin viimeisen toivoni päättäjiin, lakeja säätäviin poliitikkoihin joilta toivon mukaan löytyy edes hitunen maalaisjärkeä. Toivottavasti päättäjät kuuntelevat muitakin kuin jatkuvaa sotaa janoavia haukkoja. Sota itsessään oikeuttaa tällaisen äärimmäisen jyrkän retoriikan ja vastakkainasettelun jota tupakan vastaisessa sodassakin käytetään. Yhdysvallatkin on oikeuttanut yhtä sun toista ”sodalla terrorismia vastaan”. Ehkä tällainen uppoaa suomalaisiin, sillä olemmehan jonkinlaista soturikansaa. Talvisodan ihme on mantra, jota hokemalla valmistamme itsemme taisteluun, olipa vihollinen miten ylivoimainen tahansa. Niinpä juuri Suomella on ylivertainen mahdollisuus voittaa kaikki sen käymät sodat, nyt ja tulevaisuudessa! YK:n nynnyt kalpenevat meidän rinnallamme. Muutaman taistelun hävittyään huumeita vastaan he luovuttivat kokonaan! Mikä on noloa ja ennen kaikkea moraalitonta: näin he antavat järjestäytyneen rikollisuuden voittaa ja lukemattomia ihmishenkiä menetetään! Ehkä YK voisi antaa huumeiden hävittämisen suomalaisten tehtäväksi! Tämän haasteen Suomi voisi ottaa vastaan viimeistään vuonna 2040 kun sota tupakkaa vastaan on vihdoin päättynyt. Tai jo aikaisemmin, mikäli voitto tulee pakkolakien avulla huomattavasti etuajassa. Kun tupakan täydellisesti selättänyt Suomi ottaa huumeet tähtäimeen, johan alkaa huumeparonien puntit tutista ympäri maailmaa! Moni vaihtaisi varmasti alaa samantien. Mikä olisi viisasta, sillä ei heillä ole meitä vastaan minkäänlaisia mahdollisuuksia. Suomipoika vastaa kymmentä ryssää millä rintamalla tahansa! Hakkaa päälle suomipoika! Muista Talvisodan henki!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän OssiOjutkangas kuva
Ossi Ojutkangas

Päivi Räsäsen kirjoitus alkoholin aiheuttamista kustannuksista ilmeistyi sopivasti juuri tänään karuselliin. Hänenkin kirjoitus nojaa hyvin jyrkkään dikotomiaan: vastakkain ovat "rajaton oikeus halpaan humalaan" ja yhteiskunnan heikoimmat, eli lapset. Lasten suojeleminen on tietysti Räsäsestä kaikkein tärkeintä. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että jos olet Räsäsen kanssa eri mieltä, olet lapsien oikeuksia vastaan. Ihanaa! Olen innoissani Räsäsen kirjoituksesta siksi, että se on hyvä esimerkki siitä kuinka tällainen "sodankäynti" voidaan ulottaa muuhunkin. Räsänen on myös siitä kunnioitettava, että hän kannattaa varsin tasapuolisesti kieltopolitiikkaa myös alkoholille. Moni muu ajattelee alkoholin olevan "eri asia", mutta Räsänen ei tällaiseen haksahda.

Alunperin kirjoituksessani oli osuus joka käsittelee kieltopolitiikkaa käyttäen Australian Sydneytä esimerkkinä. Jätin sen kuitenkin pois kun kirjoitukseni paisui muutenkin aika pitkäksi. Tässä linkki LinkedIn:ssä julkaistuun englanninkieliseen artikkeliin aiheesta: https://www.linkedin.com/pulse/would-last-person-s...

Joskus vuosia sitten Räsänen ehdotti ravintoiden aukioloja rajoitettavan. Australiassa on toimittu Sydneyssä tähän tapaan: baarien on mentävä kiinni keskustan King Cross:ssa hyvin aikaisin. Valomerkki tulee jo klo 1.30 joka on johtanut siihen, että ihmiset poistuvat alueelta jo yhden aikoihin. Tämä ns. NSW lockout law on ollut voimassa jo noin vuoden ja se on luonnollisesti johtanut yhden jos toisenkin baarin sulkeutumiseen. Päätöksen ajanut Liberaalipuolue (ironista, eikö totta!) on toki innoissaan kun pahoinpitelyjen ja häiriötapausten määrä keskustassa on roimasti laskenut. Tosin puolue on myös pyrkinyt tulkitsemaan tilastoja aika tarkoitushakuisesti. Mainittakoon myös, että Sydneyn keskustan 24h-kasinoilla on edelleen oikeus anniskella alkoholia vuorokauden ympäri. Eli joku hyötyy tästäkin taloudellisesti...

Kiintoisaa Australian tapauksessa on se, että lakia perustellaan juurikin pahoinpitelyjen ja kuolemantapauksien ennaltaehkäisynä. Logiikka on se, että kun paikka on kiinni, ihmiset jättävät menemättä baariin ja ikävät asiat jäävät ikään kuin kokonaan tapahtumatta. Oletetaan, että ihmiset eivät siis juo alkoholia vaikkapa kotonaan tai jossai muussa kaupunginosassa. Liberaalipuolue on pyrkinyt kuitenkin esittämään kaiken tilastotiedon itselleen myönteisessä valossa. Tuota tilastodataa edellä linkkaamani LinkedIn-juttu avaa aika hyvin. Kuten siitä käy ilmi, Sydneyn keskustan väkivallan syy-seuraus-suhteita yksinkertaistetaan ja jopa vääristellään, jotta uusi laki näyttäisi mahdollisimman hyvältä. Hyvä esimerkki tilastovääristymästä on se, kuinka väkivaltatapaukset tilastoidaan. Jos esimerkiksi nainen tulee raiskatuksi matkalla King Crossista kotiin se kirjataan tapahtuneeksi lähtöpaikassa, vaikka todellisuudessa raiskaus tapahtuisi hyvin kaukana sieltä. Tästä syystä myös raiskaustilastoissa King Cross näyttää hyvin synkältä. Samantyyppinen tilastovääristymä löytyy myös Suomesta: ruotsinlaivoilla tapahtuvat väkivaltatapaukset on tavattu kirjata usein Maarienhaminaan. Tästä syystä tilastojen mukaan Maarienhamina on Suomen väkivaltaisin paikkakunta. Tämä tilastovääristymä kuitenkin siivotaan pois tilastoista koska se tunnistetaan. Eikä ole mitenkään kiistanalainen väite todeta, ettei Maarienhamina ole oikeasti Suomen väkivaltaisin paikkakunta. Australian tapauksissa Liberaalipuolue vaikuttaa pikemminkin pyrkivän hyötymään tällaisista vääristymistä. Niiden avulla laki vaikuttaa ongelmattomammalta.

Tämä Australian tapaus toimiikin mielestäni aika hyvänä varoittavana esimerkkinä siitä mitä tällainen ”ennaltaehkäisyä” tavoitteleva, ihmishenkien säästämiseen tähtäävä kalkulointipolitiikka voi johtaa. Milloin Suomessa keksitään jotain vastaavaa? Voisin hyvin kuvitella Räsäsen ehdottavan jotain tämän kaltaista. Tupakkalaki on jo esimerkki siitä, kuinka nollatoleranssi eli 100% savuton Suomi on jo itsessään julkilausuttu tavoite.

Siitä ei ole kauan, kun Keskustan paljastettiin kaavailevan keskioluen viemistä takaisin Alkoon. Tällainen kehitys on siis mahdollista vähän kuin varkain. Harva terveyssoturi ehdottaa suoraa loikkaa päätavoitteeseen, koska se on melko huono strategia. Sen sijaan asiassa edetään hivuttamalla, valtaamalla nurkka kerrallaan. Nyt 2010-luvulla panokset kovenevat koko ajan. Minun on vaikea kuvitella, että esimerkiksi 90-luvulla julkilausuttu tavoite olisi voinut olla yhtä helposti Suomen täydellinen savuttomuus. Nyt se on tavoite. Mikä on tavoite 2020 tai 2030-luvuilla?

Toimituksen poiminnat