*

Ossi Ojutkangas — sodassa kaikkia vastaan "En yritä loukata ketään erityisesti, vaan tasapuolisesti kaikkia." - Kalervo Palsa

Miksi lisääntyä jos ihmisen tarkoitus on vain olla "hyvä veronmaksaja"?

Tänään 10. toukokuuta Helsingin Sanomat julkaisi lukion lehtorina toimivan Mari Hiltusen mielipidekirjoituksen jossa hän otti kantaa viime aikoina kovasti puhuttaneeseen kysymykseen lasten hankinnan mielekkyydestä. Kirjoitus oli ahdistava, mutta ehkä juuri siksi niin hieno. Ymmärrän täysin mitä Hiltunen ajaa takaa. Aihe on jäätävän vaikea monestakin syystä, mutta tästä huolimatta haluan nyt pitkästä aikaa sitä avata myös tänne Puheenvuoroon.

Hiltusen kirjoitus teki minuun suuren vaikutuksen ainakin kahdesta eri syystä. Hän onnistui kiteyttämään hyvin ajan hengen: Suomessa vallitseva ilmapiiri pelkistää ihmisen "hyväksi veronmaksajaksi". Tämä on varmastikin se syy miksi nykyisin työttömiinkin suhtaudutaan niin käsittämättömän nuivasti. Ei pelkästään halitus, vaan lukemattomat ihmiset eri keskusteluissa puhuvat heistä nimenomaan resursseja kuluttavina laiskureina jotka vain "eivät viitsi mennä töihin". Näin ei suinkaa ole aina ollut. 90-luvun laman aikaan oli paljon työttömyyttä, mutta se nähtiin tuolloin paljon enemmän johtuvan lamasta ja se tuottamista olosuhteista. En tietenkään väitä, etteikö myös yksilöllä olisi myös vastuunsa. Tuosta vastuusta on kuitenkin hyvin vaikea edes puhua, sillä se johtaa välittömästi juuri siihen äkkijyrkkään tulkintaan, että työttömyys on aina vain yksilön oma vika. Tuo suhtautumistapa taas kertoo juuri siitä, että ihmiset nähdään vain koneiston osina. Työttömät ovat viallisia osia. Vain vähän kärjistäen voisinkin pohtia, kuinka suomalaisten tulisi kehittää sikiöseulontoja tunnistamaan potentiaalinen pitkäaikaistyöttomyys. Olisi vain ajan hengen mukaista abortoida kaikki sikiöt joilla on "kohonnut riski" sairastua vaikkapa masennukseen tai jollain muulla tavoin kuuluu "riskiryhmään", eli heihin jotka tippuvat työelämän ulkopuolelle. Täydellistä maailmaa rakentavien ihmisten harmiksi tällaista seulontaa ei ole vielä kehitetty, mutta mitään moraalista estettä sellaisen käytölle ei nykyaikana olisi.

Juuri tästä syystä en pysty millään tavoin kunnioittamaan vaikkapa pääministeri Sipilän mahdollista uskonnollista vakaumusta. Voisin sitä arvostaa ja kunnioittaa jos se johtaisi täysin toisenlaiseen ajatteluun, jossa ihmisellä nähdään itseisarvo eikä tämän arvo riipu siitä kuinka "hyödyllinen" tämä on yhteiskunnalle. Joskus muinoin ihmisarvo jakamattomana arvona oli keskeinen osa kristinuskoa. Ainakaan Sipilän kristillinen vakaumus ei näy lainkaan hänen toteuttamassaan politiikassa. Pikemminkin hallitus pyrkii toimillaan ja puheillaan lietsomaan juuri sellaista ajattelua, että ihmisen tärkein olemassaolon syy on tuottaa resursseja yhteiskunnalle. Olisi mielenkiintoista kuulla, millä tavoin tämä kannustaa nuoria ihmisiä lisääntymään? Yksilökeskeinen individualismi toimii myös toisinpäin: nuori haluaa elää itseään varten ja vieroksuu ajatusta elää yhteiskuntaa varten tuottaen näitä paljon toivotuja "hyviä veronmaksajia". Vaikka ilmastonmuutoksen kaltaiset uhkakuvat nostetaan tässä lapsettomuuskeskustelussa usein esiin, väitän tämän olevan paljon merkittävämpi syy jättää lapset tekemättä. Heittäessään vastuun yksin työttömille poliitikot tulevat samalla antaneeksi nuorille eräänlaisen mandaatin ajatella vain ja ainoastaan itseään. Yksilöllä on vastuu työttömyydestä, mutta vastineeksi yksilö voi päättää elää yksin itseään varten tekemättä sitten niitä lapsia. Up yours!

Tietysti länsimainen jälkimoderni nihilismi muutenkin tyrkkii yksilöt helposti silkkaan eskapismiin ja hedonismiin. Mitään suurempaa elämän tarkoitusta ei enää ole, sillä jumalat ovat kuolleet ja uskonto on jyrkän deterministisesti ymmärretyssä todellisuudessa pelkistyvät humpuukiksi. On oikeastaan modernimpaa uskoa joulupukkiin kuin mihinkän uskontoon, mikä ehkä osittain selittää myös skientologian kaltaisten uususkontojen suosion. Tämän kaiken ytimessä yksi hallituksenkin viime aikoina sote-uudistyksen yhteydessä kovasti rumuttama käsite: valinnan vapaus. Länsimaissa ihmiset on saatu uskoteltua luulemaan, että kaikki heidän valinnat ovat todella atomistisessa tyhjiössä syntyneitä, täysin heidän omasta itsestään peräisin olevia impulsseja. Ihmiset kyllä uskottelevat itselleen, ettei mainonta vaikuta heihin, mutta samaan aikaan se toimii tehokkaasti. Siksi mainontaan upotetaan niin tolkuttomia summia rahaa joka vuosi. Länsimainen ihminen myös luulee olevansa sitä onnellisempi, mitä enemmän tuota vapautta hänelle ylhäältä käsin suodaan. Näin itse asiassa yhteiskunta onnistuu ottamaan Jumalan paikan. Yhteiskunta on Leviathan joka ostaa kansalaistensa kuuliaisuuden tarjoamalla vastineeksi lisää valinnan mahdollisuuksia. Näin myös kuolema muuttuu yhdeksi valinnaksi muiden joukossa. Tavaranmuotoisessa yhteiskunnassa tietysti myös lapset ovat projekti muiden joukossa. Geenimuuntelun tullessa osaksi sikiöseulontaa, lapsetkin ovat tulevaisuudessa yhä enemmän tuotteita jotka vanhemmat tilaavat yhteiskunnalta toiveidensa mukaisesti. Vastineeksi nämä lapset ovat sitten niitä toivottuja "hyviä veronmaksajia".

Muunlaisia ihmiset eivät tietenkään enää osaa toivoakaan. Valinnan vapaus onkin paljolti illuusio: jokainen voi haluta mitä itse haluaa, mutta suurin osa kuitenkin haluaa sitä mitä kaikki muutkin. Vain autistinen ihminen vähät välittää mitä muut valitsevat, mutta sellaista ihmistä ei kukaan itselleen halua. Heti kun teknologia tekee sen mahdolliseksi, autismin kirjon ominaisuudet seulotaan syntyvistä lapsista samantien. Sitä kutsutaan edistykseksi: sairauden ja kärsimyksen poistamiseksi maailmasta. Siksi kukaan sitä voi myöskään kritisoida, sillä moderni ihminen ei voi hyväksyä edistyksen vastustamista sen enempää kuin sairauden tai kärsimyksen hyväksymistä. Länsimainen moderni ihminen vihaa todellisuuden hyväksymistä sellaisena kuin se on, sairauksineen ja kärsimyksineen. Siksi länsimaisen ihmisen elämästä katoaa zen ja myötätunto pala palalta. Kun tehtävänä on "puhdistaa" todellisuus kärsimyksestä, poikkeavuuksista, vammoista ynnä muusta, se on lähes ikuinen siivousprojekti. Kun mielensä virittää näkemään likaa kaikkialla, sitä silloin totisesti näkee joka paikassa. Tämä puhdistaminen on kuitenkin jo paalutettu niin syvälle edistyksellistä, "modernia" länsimaalaista elämäntapaa, että sitä on mahdotonta arvostella olematta kaiken hyvän vastainen.

Tämä tuottaa sen ilmapiirin mikä saa yhä useamman nuoren hylkäämään haaveet omista lapsista. Sitä voi kuvailla myös näköalattomuudeksi. Se ei tietenkään koske hyväosaisia, kuten rikkaisiin perheisiin syntyneitä nuoria. He voivat lisääntyä kuten ennenkin. Heitä kuitenkin on koko ajan yhä vähemmän tuloerojen kasvaessa. Tietysti vaatimattomammin elävilläkin on toki teoriassa mahdollisuus tehdä lapsia, sillä ainakaan vielä sitä ei ole kielletty edes kaikkein pienituloisimmilta. Ihmiset kuitenkin tietävät, että lastensuojelujärjestelmäkin on viritetty löytämään ongelmat alemman sosiaaliluokan perheistä. Ylemmän luokan perheissä saa tapahtua aika karmeita asioita ennen kuin kukaan kuulee tai ketään edes kiinnostaa. Tietenkään lastensuojelun ei tarvitse puuttua kuin aniharvan ihmisen elämään. Se riittää, että kansalaisten omien päiden sisälle muodostuu psykologinen poliisi joka ohjaa toimimaan oikein. Meidät ohjelmoidaan ajattelemaan, että ihmisen tärkein tehtävä on nimenomaan olla se "hyvä veronmaksaja", hyvä kansalainen, hyvä yhteiskunnan palvelija. Kuluttaminen on ainoa huvi mitä yksilölle tässä todellisuudessa jää. Yhä harvempi nuori voi tehdä sitäkään yhtä paljon kuin vanhempansa, sillä he eivät koskaan tule yltämään samalle tulotasolle. Käsitys hyvästä elämästä (siis se elämä mikä on kyettävä tarjoamaan lapselle) on silti vähintään yhtä korkealla kuin ennenkin: lapselle tulee voida tarjota kaikki mahdollinen, tai muuten tämä "kärsii". Siksi yhä useampi laskee: lapsi on niin valtavan suuri investointi, ettei siihen yksinkertaisesti ole mitenkään varaa. Äitiyspakkaus ei asiaa auta. Itse asiassa sekin ohjelmoi meidät ajattelemaan, että kaikki elämässä pelkistyy ainoastaan aineelliseen hyvinvointiin. Näinhän ei tietenkään ole. Jos kaikki olisi todella vain siitä kiinni, syntyvyys Suomessa ja länsimaissa olisi maailman huippua.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

12Suosittele

12 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (48 kommenttia)

Käyttäjän MikaLehtonen kuva
Mika Lehtonen

"Tämä tuottaa sen ilmapiirin mikä saa yhä useamman nuoren hylkäämään haaveet omista lapsista. Sitä voi kuvailla myös näköalattomuudeksi."

Moni nuori ei nykyään edes halua lapsia. Eikä se ole mitään näköalattomuutta.

Käyttäjän OssiOjutkangas kuva
Ossi Ojutkangas

Viittaat varmaan ns. vapaaehtoiseen lapsettomuuteen. Siitä on ollut paljon puhetta aikaisemmin (lukuisia lehtijuttuja myöten), mutta itse otan kantaa "vapaaehtoisesti" lapsettomuudesta. Tuo lainausmerkkiversio ei ole oma keksintöni: vasta HS julkaisi mielipidekirjoituksen 24-vuotiaalta joka käytti tuota nimimerkkiä: http://www.hs.fi/mielipide/art-2000005200718.html

Tuon kirjoituksen idea on käsitellä sitä näkökulmaa, että nuori periaatteessa haluaisi lapsia, mutta kokee ettei voi niitä hankkia koska kokee maailman olevan aika kauhea, näköalaton tai muuta vastaavaa. Kertoisitko miksi tuota näkökulmaa ei tulisi käsitellä? Ainakin omasta mielestäni tämä on tärkeä ajankohtainen aihe pohtia, miksi juuri nyt nuoret ajattelevat noin vaikka periaatteessa elämme Suomessa ja länsimaissa aineellisesti mitattuna hyvin rikasta – suorastaan yltäkylläistä aikakautta. Huom! En missään tapauksessa tuomitse näitä kyseisiä nuoria vaan haluan ymmärtää niitä syitä mitkä näihin ajatuksiin johtavat. Mitä pahaa siinä on?

Käyttäjän MikaLehtonen kuva
Mika Lehtonen

Ei asian pohdiskelussa mitään pahaa ole, ja itse asiassa kyseessä on erittäin tärkeä asia, jos halutaan, että suomalainen kulttuuriperintö tulee säilymään. Maan nykyinen tilanne on kuitenkin niin huono ja epäluottamusta herättävä, etten lainkaan ihmettele, että syntyvyys on kantasuomalaisten parissa erittäin alhaista. Se, mihin maa on menossa, ei herätä kovin paljon luottamusta.

Käyttäjän NikoSillanp kuva
Niko Sillanpää

Tuollaisesta nettiliikkeestä paljon viime aikoina ollut puhetta:

https://en.wikipedia.org/wiki/Men_Going_Their_Own_Way

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

"Olisi vain ajan hengen mukaista abortoida kaikki sikiöt joilla on "kohonnut riski" sairastua vaikkapa masennukseen tai jollain muulla tavoin kuuluu "riskiryhmään", eli heihin jotka tippuvat työelämän ulkopuolelle."

Esimerkiksi yhtäkään Down-syndroomasta kärsivää sikiötä ei olisi pakko syntyä, koska siihen on olemassa seula, joka tosin ei ole itseisarvoisesti kaikkien raskaana olevien naisten käytössä hintansa puolesta.

Kumpi sitten lienee yhteiskunnalle kalliimpaa, Down-syndroomasta kärsivä eli kehitysvammaiseksi syntyvä ihminen, vai kertahintaisesti kallis, ulkomailla tehtävä testi, jolla seulotaan kehitysvammariskin omaava alkio 100% varmuudella.

Kansandemokratioissa riskiryhmiin kuuluvat seulottiin työleireille, kansallissosialismi suosi riskiryhmien aikuisabortaatiota ja kristillinen demokratia taas ei hyväksy aborttia lainkaan.

Käyttäjän OssiOjutkangas kuva
Ossi Ojutkangas

Kyllä nämä kysymykset Down-ihmisten (ja muidenkin eri tavoin vammaisten) oikeuksista ovat tuttuja. Minulta löytyy täältä Puheenvuorosta useimpikin kirjoitus joissa olen näistä asioista, joten en ryhdy tähän kaikkea luennoimaan.

Sanottakoon kuitenkin se, on tietyllä tapaa irvokasta se kuinka Down-tyyppien elämä esitetään silkkana kärsimyksenä ja näin pönkitetään hyvin yksioikoista käsitystä siitä mitä on hyvä elämä. Oma elämänkokemukseni ei oikein tue tuota, sillä tiedän kyllä hyviä esimerkkejä vammattomista, hyvin älykkäistä tyypeistä jotka ovat kuitekin hyvin onnettomia ja mahdollisesti kärsivät masennuksesta. Heidän elämäänsä ei yhtä helposti arvoteta jollain tapaa kelvottomaksi juuri tuon älykkyyden vuoksi. Toisaalta jos yhteiskunta menee tällaiseen suuntaan mitä tässä kuvailin ja ihminen nähdään vain resurssina, ei ketään kiinnosta mikä potentiaali tuhoutuu jos tosiaan ennaltaehkäistään tulevaisuudessa kaikenlaisten poikkeamien syntyminen. Mistähän ne paljon kaivatut innovaatiot sitten tulevat jos tulevaisuudessa syntyy vain jonkinlaisia standardi-ihmisiä?

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

"Oma elämänkokemukseni ei oikein tue tuota, sillä tiedän kyllä hyviä esimerkkejä vammattomista, hyvin älykkäistä tyypeistä jotka ovat kuitekin hyvin onnettomia ja mahdollisesti kärsivät masennuksesta."

Olen vuosien varrella ajatellut monta kertaa, että huippuälykkään saattaa itse asiassa olla vaikeampi sopeutua yhteiskuntaan kuin keskinkertaisella älyllä varustetun ihmisen.

Käyttäjän OssiOjutkangas kuva
Ossi Ojutkangas Vastaus kommenttiin #23

Vastaavasti ulkopuolisuus (vaikka esim. poikkeuksellisen suuren älykkyyden vuoksi) on usein tarpeen, jotta voi ajatella ns. "out of the box", tavalla joka poikkeaa totutusta. Jos ajatellaan, että suurin osa ihmisistä hiihtää valmista latua pitkin, niitä hiihtämällä pääsee vain paikkoihin joissa joku muukin on käynyt. Jos taas haluamme keksintöjä, innovaatioita ja uusia ideoita, on lähdettävä pois valmiilta laduilta hiihtämään umpihankeen. Jos jonkinlainen samankaltaisuus ja yhdenmukaisuus on ihanne ja vastaavasti ulkopuolisuuden tunne on jotain hyvin vastenmielistä, kuka lähtee etsimään uusia ideoita valmiiden latujen ulkopuolelta? Jos ihmiskunta haluaa todella hävittää oman lajinsa sisäisen diversiteetin, uskonkin sen ampuvan silloin vähintään omaan jalkaansa. Tai päähän, suoraan silmien väliin.

Käyttäjän HannuValtonen kuva
Hannu Valtonen

Ossi, hieno hattu sulla ja ihan fiksua mielipidevirtaa hatun alla. Valitettavasti mun pöperöaivoni eivät kykene avaamaan koko ultimaatumiasi. Sorry siitä!

Käyttäjän OssiOjutkangas kuva
Ossi Ojutkangas Vastaus kommenttiin #36

Kiitos kehuista. Hattuni on tosin aika kulunut ja reikäinen. Mutta ehkä sen voi antaa sille anteeksi, sillä ennen minua se on palvellut ukkiani. Häneltä tosin perin sen aika ehjänä, ei ehkä ollut yhtä usein käytössä. Hatun on tehnyt suomalainen Kuusinen Oy. Ei taida saada noita enää mistään uutena. Saa vinkata jos joku tietää, mistä saa tuontyyppisiä laadukkaita suomalaisia huopahattuja!

Käyttäjän HannuValtonen kuva
Hannu Valtonen Vastaus kommenttiin #41

Kuten sanoin hieno hattu. Samanmoinen on hakusessa. Jos löydät itsellesi uutukaisen, niin vanhalle älylaatikolle löytyisi käyttöä näissä maisemissa.

Käyttäjän SiniLappalainen kuva
Sini Lappalainen

Aineellisen ja henkisen hyvinvoinnin linkittyminen on mielenkiintoinen juttu. Uskonnothan eivät sitä mitenkään kiellä.
Ehkä lastensaamisautomaatio ja lastensaannin vähäinen kyseenalaiataminen liittyi perheen merkityksen muuttumiseen. On tarjolla niin monia muita kiinnekohtia ja turvajärjestelmiä kuin perhe.
Jatkuva talouspelottelu kyllä nostaa kynnystä sallia perheenlisäys.
Sen sijaan ihmisten nokittelu kelpaamattomiksi ja taakoiksi yms on jotain muuta, ihan vaan yleistä junttiutta jota sitten erilaiset poliittiset tahot hyödyntävät.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Oikeastaanhan ainoa merkityksellinen asia on lajin säilyminen. Ihmiskunnan tärkein tehtävä tällä hetkellä olisi Marsin kolonisointi ja maankaltaistaminen, toki omasta pallosta huolehtiminenkin on elintärkeää. Muullahan ei ole niin väliä.

tuomas tanner

Ihmiskunnan tärkein tehtävä olisi populaation puolittaminen. Mitä sen jälkeenkään ei olisi pahitteeksi vielä puolittaa.
Mutta koska ihminen ei ymmärrä omaa parastaan niin ei tule tapahtumaan. Me olemme raamatun heinäsirkat.

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

Kyllä ihminen ymmärtää omaa parastaan, mutta siitä ei ole hyötyä niin kauan kuin yhteiskuntaa/maapalloa ei hallita keskitetysti, vaan annetaan taloudellisen anarkian jatkua.

Se, että jokainen pyrkii maksimoimaan oman etunsa ottamatta huomioon toisten etua, ei puolestaan välttämättä johda siihen, että kenenkään etu toteutuisi. Eikä se missään tapauksessa johda ainakaan siihen, että kaikkien etu toteutuisi.

Käyttäjän janneaikio kuva
Janne Aikio

"Pikemminkin hallitus pyrkii toimillaan ja puheillaan lietsomaan juuri sellaista ajattelua, että ihmisen tärkein olemassaolon syy on tuottaa resursseja yhteiskunnalle."

Ihimisarvo ei ole kiinni ihmisen kyvystä tuottaa resursseja yhteiskunnalle tai kenellekään muulle. Sen sijaan olemassaolo ja eläminen yleensä ilman resursseja ja niiden tuottamista on mahdotonta.

Suopeuden periaatetta noudattaen voisi ajatella, että hallituksen pyrkimykset yhteiskunnallisissa ratkaisuissa viittaavat yksinkertaiseen faktaan, taloudelliset resurssit ovat loppu. Heikko-osaisten sosiaaliturvaa joudutaan hoitamaan velalla. Muita voimavaroja onkin yllinkyllin, kuten työvoimaa. Rattaisiin pitäisi saada jostain tuottavuutta, investointeja ja oikein suunnattua osaamista. Toisin sanoen, jos hallitus ei pohtisi maamme ongelmia resurssien kannalta, tilanne vain kärjistyisi. Krooninen resurssipula olisi tulevaisuutemme ja siitä seuraisi huomattavaa kärsimystä suurimmalle osalle kansalaisista.

Mitä kansalaiset siinä tilanteessa olisivat?

Käyttäjän janneaikio kuva
Janne Aikio

"Olisi mielenkiintoista kuulla, millä tavoin tämä kannustaa nuoria ihmisiä lisääntymään? Yksilökeskeinen individualismi toimii myös toisinpäin: nuori haluaa elää itseään varten ja vieroksuu ajatusta elää yhteiskuntaa varten tuottaen näitä paljon toivotuja "hyviä veronmaksajia"."

Ääripäissä on kaksi yhteiskuntamallia, valtiokeskeinen (yhteisöllisyyttä korostava ja keskusjohtoinen) ja yksilökeskeinen. Mallit, joissa kansalainen elää ja tekee työtä valtiota varten ovat olleet enemmän tai vähemmän totalitaristisia. En tiedä tarkoittaako blogisti sanoa, että tämä nykyinen demokratia Suomessa edustaa eräänlaista totalitarismia tarkastellessaan kansalaista lähinnä yhteiskunnallisena resurssina? Tässä suhteessa valtiokeskeisessä mallissa kansalaisella ei ole mahdollisuutta valita omaa asemaansa.

Minusta kansalainen yhteiskunnan resurssina ei ole välttämättä huono ajatus, siinä tapauksessa että sillä tarkoitetaan resursseja suhteessa toisiin ihmisiin, varsinkin huono-osaisiin. Induvidualismi kääntää tämän asetelman päälaelleen, koska sillä on harhakäsitys ihmisen itsenäisyydestä ja arvosta. Se esineellistää toiset ihmiset resurssiksi itseään varten. Olisi kait hyvä muistaa, että yksilön kaikken mielekkäimmät elämänsisällöt löytyvät yhteisöllisyydestä, suhteista toisiin ihmisiin.

Mutta elämmehän postmodernia narsismin kukoistuskautta.

Käyttäjän buimonen kuva
Börje Uimonen

Elämän tarkoitus on lisääntyminen. Muulla ei ole niin väliä.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Mårtensonin Lasse tosin oli kanssasi eri mieltä.

Hänen mukaan kaikki muu on turhaa paitsi purjehdus.

Käyttäjän PetriHmlinen1 kuva
Petri Hämäläinen

Lääkkeeksi tähän yhteiskuntaan tarvittaisiin perheen aseman ja lasten merkityksen korostaminen.

Mutta se ei feministeille käy.

Lisääntymiseen mies tarvitsee naisen. Sellaisen hän myös haluaa ja sen lisäksi perheen.

Tähän asti kaikki hyvin.

Lisääntymiseen nainen tarvitsee miehen yhdeksi illaksi. Tai adoption tai keinohedelmöityksen. Sen jälkeen hän haluaa "perheen" lapsen kanssa ja sen, ettei miestä ole mailla halmeilla. Elatusmaksut ja valtion sosiaalinen tuki kelpaavat.

Tämä epäyhtälö johtaa yhteiskuntaan, jossa iso osa naisista on yksinhuoltajia. Nämä pitävät isointa ääntä itsestään ja hallitsevat mediaa. Näiden lapset ovat isättömiä.

Ne naiset jotka haluaisivat miehen ja perheen, ovat usein perheettömiä ja lapsettomia. Jotkut perhe-elämää kaipaavat naiset löytävät samaa tahtovan miehen. Heitä ei mediassa edusta kukaan. Valtion tukia he eivät myöskään saa.

Käyttäjän SiniLappalainen kuva
Sini Lappalainen

Feministit ja muut edisrykselliset ovat ajaneet lapsilisiä ja miljoonaa muuta asiaa jotka tukevat syntyvyyttä. Myös erityislasten oikeuksia monella tavalla. Sen sijaan oikeisto on hokenut kuluerien muka kaatavan valtiontalouden tai kuntatalouden.

Käyttäjän PetriHmlinen1 kuva
Petri Hämäläinen

Aivan niin. Feministien pitäisi puolustaa perhettä ja lasten oikeutta molempiin vanhempiin. Näin ne eivät tee ja nakertavat siten sekä perhekäsitystä että lasten asemaa. Ilmainen raha kyllä kelpaa. Mieluummin yh-korotuksella. Ja isätön poikalapsi sitten erityisopetukseen kun miehen malli ei oikein ota löytyäkseen.

Käyttäjän SiniLappalainen kuva
Sini Lappalainen Vastaus kommenttiin #32

Juuri feministit ja muut edistykselliset ovat vaatineet lapsilisiä ja monenmoista lapsikeskeistä asiaa esim inhimmisyyttä kasvatukseen ja oikeudenmukaisuutta erityistarpeita omaaville lapsille ja mahdollisuuksien tasa-arvoa. Sinulle ja kahdelle seuraavalle kommentaattorille tuntuu feministien parjaaminen olevan tärkeämpää kuin blogin aihe.

Frank Halloway Vastaus kommenttiin #43

Miten Sini selität sitten feminismin nousun ja perhetyyppitilastoista havaittavan ydinperhemallin osuuden romahduksen välisen yhteyden? Jos tämä on hyvää tarkoittaneen feministisen politiikan tulosta, eikö silloin olisi aika jo antaa tilaa, no sanotaanko, järkevämmille ajatuksille ja toimijoille? Vai etkö kannata ydinperhemallia alkuunsakaan?

Käyttäjän SiniLappalainen kuva
Sini Lappalainen Vastaus kommenttiin #44

Tosiasia on että hyvin monet perheet ovat olleet yh-äitien varassa tai äitien varassa. Feministit sosialistien kanssa politiikallaan paransivat sellaisissa perheissä kasvavien lasten asemaa.
Feminismiä ei voi syyttää kaikesta mihin eivät ole syyllisiä. Se on yksisilmäistä.

Käyttäjän OssiOjutkangas kuva
Ossi Ojutkangas Vastaus kommenttiin #43

Feministit ovat ajaneet hyviä asioita, etenkin jos puhutaan ensimmäisen, toisen ja kolmannen aallon feministeistä. Neljännestä aallosta en ole ihan varma.

Frank Halloway

Feministit eivät ole lapsen hyvää milloinkaan ainakaan ensisijaistaneet; ovat pyrkineet - ja onnistuneet - tuhoamaan suomalaisen perheen, koska hyvinvoivia ja vähäongelmaisia lapsia ja aikuisia tuottava klassinen ydinperhemalli selkeine sukupuolirooleineen on koko heidän katkeran paatoksensa kumoava reaaliargumentti.

Ydinperheen tuhotakseen feministit "vapauttivat" naiset kodeista työtehtäviin, joiden sisältönä tänäpäivänä on pitkälti juurikin niiden ongelmien sotebyrokraattinen prosessointi, jotka aiheutuvat naisten laajamittaisesta siirtymästä työelämään.

Feministi on henkilö, joka on niin fakkiintunut naisten etujen ajamiseen ja miehen merkityksen mitätöintiin, ettei siinä lasten hyvinvointi tule mieleen edes sadantena asiana.

Käyttäjän janneaikio kuva
Janne Aikio Vastaus kommenttiin #35

Feminismi on myös syyllinen työn ylitarjontaan työmarkkinoilla sekä heikkoon palkkatasoon, varsinkin tietyillä aloilla. Edelleen syntyvyyteen ja sitä kautta kansantalouteen ja tuleviin ongelmiin huoltosuhteessa jne.

Käyttäjän PerttiHeikkinen kuva
Pertti Heikkinen

"Suopeuden periaatetta noudattaen voisi ajatella, että hallituksen pyrkimykset yhteiskunnallisissa ratkaisuissa viittaavat yksinkertaiseen faktaan, taloudelliset resurssit ovat loppu."

Tämä yksinkertainen fakta on syntynyt vain siksi, että sitä on julkisuudessa toistettu tarpeeksi monta kertaa. Nettikeskusteluissa riittää kolme.

Käyttäjän janneaikio kuva
Janne Aikio

Et voine kieltää, että jos 5 miljardin vuosittainen lisävelka jätettäisiin ottamatta, hyvinvoinnin taso laskisi tuntuvasti.

Hyvinvointia on tehostettu voimakkaalla vekavivulla. Ja sen ansaitsevat (lue maksavat) tulevat sukupolvet. Jos ansaitsevat.

Käyttäjän JukkaRaustia kuva
Jukka Raustia
Käyttäjän HenriMantysaari kuva
Henri Mäntysaari

Tartun tähän yhteen virkkeeseen, sillä olen pyöritellyt samankaltaista ajatusta mielessäni viime aikoina: "Länsimainen moderni ihminen vihaa todellisuuden hyväksymistä sellaisena kuin se on, sairauksineen ja kärsimyksineen."

Olen pohtinut tätä viime aikona velloneeseen eutanasiakeskusteluun peilaten. Kyse on juurikin kärsimyksen pelkäämisestä: vanhuudenheikkous, sairastuminen, neliraajahalvaus, kaikki nämä ovat elämän osia, mutta nyt niistä halutaan eroon. Ajatellaan, ettei voida elää sellaisessa tilassa ja mieluummin kuollaan.

On hyvin ymmärrettävää ajatella kuoleman olevan pakotie, mutta se avaa kaltevan pinnan, eikä kalteva pinta ole argumentaatiovirhe jos kehityskulku on todennäköinen. Kuolemasta tulee lääke, jolla hoidetaan erilaisia parantumattomia sairauksia ja heikkouden tiloja.

Lisäksi täytyy muistaa, että mikä on hyväksi yksilölle on useimmiten pahaksi yhteiskunnalle. Eutanasiassa surmataan aina ihminen, sen sijaan, että häntä hoivattaisiin tai että elämästä tehtäisiin mielekästä. Se atomisoi yhteisöä entisestään.

Käyttäjän OssiOjutkangas kuva
Ossi Ojutkangas

En itse kuulu mihinkään uskontokuntaan, mutta ajatteluni muistuttaa silti jonkin verran buddhalaista ajattelua. Tai mahdollisesti jotain muuta uskontoa jossa ns. "pahan ongelmaa" lähestytään niin, että pahan olemassaolo jää jollain tavalla välttämättömäksi, sillä ilman sitä ei olisi mitään hyvääkään. Ymmärrän hyvin esimerkiksi Irakin alueella eläviä jesidejä, joita muslimit pitävät toisinaan jopa saatananpalvojina koska jesidien mielestä Jumala on sekä hyvä, että paha. Länsimainen version tästä voi ajatella löytyvän myös H.P. Lovecraftin maailmankuvasta. Myös zeniläinen ajattelu rohkaisee minua näkemään asian niin, että hyvä ja paha on jollain tavalla ihmisen pienuudesta johtuva perspektiiviharha ja jos olemassa on jotain käsittämättömän omnipotentteja, jumalan kaltaisia entiteettejä, nämä eivät todellakaan alistu noudattamaan ihmisten käsitystä hyvästä ja pahasta.

Tästä syystä ymmärrän niitä enemmän tai vähemmän uskovia ihmisiä jotka varoittavat länsimaista ihmistä asettumasta niin sanotusti Jumalan asemaan. Liberaali oikeistolainen ajattelee helposti yksilön itse kykenevän ottamaan tuo paikan, kun taas vasemmistolaisemmin ajatteleva asettaa helposti yhteiskunnan (joka muodostuu ihmisistä) Jumalan paikalle. Kummastakin seuraa helposti hybris, ihminen saa ikään kuin mandaatin ryhtyä poistamaan kärsimys ja pahuus maailmasta kaikin mahdollisin keinoin. Tämä taas vie meidät juuri tuolle kaltevalle pinnalle. Sille päädymme siksi, että ihmisen tapa ajatella maailmaa on aina jollain tavalla rajallinen, emmekä siksi koskaan täysin pysty määrittelemään objektiivista kärsimystä tai pahuutta. Jos taas kuvittelemme siihen kykenemään, päädymme ajattelemaan että vaikkapa hyvään elämään olisi vain yksi ainoa resepti. Vaikka eutanasia olisi joissain tilanteissa eettisesti perusteltu ratkaisu (näitä tapauksia varmasti on, mutta paljon vähemmän kuin usein väitetään), eutanasian ottaminen jonkinlaiseksi normaaliksi ratkaisuksi kärsimykseen tuottaa lopulta vain lisää ongelmia. Se muuttaa yhteiskuntaa heikentämällä yhteisön velvollisuutta kannustaa masentunutta tai muusta syystä kuolemaa itselleen toivovaa ihmistä jatkamaan elämistä. Lisäksi se muovaa ihmisten käsitystä siitä mikä on kohtuullista kärsimystä ja mikä ei. Tämähän on jo nähtävissä Hollannissa ja Belgiassa, joissa keskustellaan vakavissaan siitä kuinka elämään "kyllästyneiden", fyysisesti täysin terveiden vanhusten tulisi saada oikeus eutanasiaan. Tämä tietenkin allevivaa sitä, että ihminen todellakin on enää vain resurssi jos edes terveen vanhuksen elämällä ei nähdä enää itseisarvoa.

Käyttäjän janneaikio kuva
Janne Aikio

"Sille päädymme siksi, että ihmisen tapa ajatella maailmaa on aina jollain tavalla rajallinen, emmekä siksi koskaan täysin pysty määrittelemään objektiivista kärsimystä tai pahuutta."

Ihmisen objektiivisesta kyvystä olen samaa mieltä. Esimerkiksi voisi ottaa vaikkapa kärsimyksen hyödyllisenä asiana. Kuinkahan monta tarinaa maailmassa onkaan kuultu siitä, miten jokin dramaattinen tapaus on muuttanut ihmisen elämää positiiviseen suuntaan ja laittanut arvot aivan uuteen järjestykseen.

Kristinusko tarkastelee objektiivisuuden puuttumisesta johtuen pahuutta ilmoituksesta ja uskosta käsin. Sitä ei voida pohjiaan myöten ymmärtää, mutta Jumalan sana ja kokemus opettavat jotakin sen olemassaolosta ja vaarallisuudesta.

Objektiivisuuden tavoittelu kristinuskon kannalta on juuri sitä Jumalan asemaan asettumista. Synti on jo määritelty ja niihin mnäärittelyihin on tyydyttävä ellei halua korottautua Luojansa yläpuolelle.

Käyttäjän PetriHmlinen1 kuva
Petri Hämäläinen

Kovatasoista tekstiä. Pistää ajattelemaan meidän hyvyyteen ja auttamiseen fokusoitunutta yhteiskuntaa ja moraalimallia.

Käyttäjän OssiOjutkangas kuva
Ossi Ojutkangas Vastaus kommenttiin #33

Ranskalainen pyhimys Bernard Clairvauxlainen (1090-1153) tämän hyvin kiteytti: ”Helvetti on täynnä hyvää tahtoa ja hyviä toiveita”. Myöhemmin tämä on tullut tunnetummaksi muodossa "tie helvettiin on päällystetty hyvillä aikomuksilla". Pidän vieläkin enemmän tuosta jälkimmäisestä, mutta jonkinlaista toivoa herättää tuo kuinka tämä ongelma on havaittu Euroopassakin jo noin kauan aikaa sitten.

Käyttäjän janneaikio kuva
Janne Aikio

Hyvä kommentti. Niin, kärsimysten välttely on oire utopioiden tavoittelusta. Vahvasti elää usko sellaiseen yhteiskuntaan, jossa ei ole kipua, vajavaisuuksia eikä elämään liittyviä riskejä.

Yhteiskunnalliset (kovat) arvot indikoivat itsekeskeisyyden- ja vahvuuden vaatimustasoa ja jopa uudenlaista luokkayhteiskuntaa, joten atomisoituminen on ihan käypä arvio kehityksestä.

Käyttäjän OssiOjutkangas kuva
Ossi Ojutkangas

Hiukan aihetta sivuten, yksi suosikki-inhokeistani onkin ns. mittauskulttuuri. Se kun perustuu enemmän tai vähemmän deterministiseen käsitykseen siitä, että kaikkea emergenttiä voi (muka) mitata ainakin riittävän objektiivisesti. Näin ainakin mittareita kaikkeen mahdolliseen (Aalto-yliopisto ryhtyi 2012 kehittelemään jopa "hyvän taiteen mittari"!) kehittelevät uskottelevat itselleen. Tietysti on myös ihmisiä jotka ihan oikeasti ovat niin naiiveja, että uskovat kaiken olevan täysin objektiivisesti mitattavissa, mutta ennen kaikkea tämä mittaaminen on silmänkääntötemppu jolla pyritään viemään huomio muualle. Tämä onkin mm. poliitikoille tehokas tapa välttää arvokeskustelu, vaikka arvokeskustelu olisi juuri se mistä poliitikkojen pitäisi puhua ehkäpä kaikkein eniten. Sen sijaan erilaisia mittareita tai vaikkapa tilastoja käytetään viemään huomio pois tehtävien päätösten taustalla olevista arvoista. Tietysti jollain tapaa myös ymmärrän tämän: poliitikkojen on tehtävä päätöksiä asioista joissa aina joku jollain tavalla kärsii. Hyvin harvoin tärkeisiin päätöksiin on olemassa sellaista ratkaisua josta joku ihmisryhmä ei kärsisi. Ongelma kuitenkin on se, että poliitikot eivät halua kantaa vastuuta näistä päätöksistään. Mielestäni heidän pitäisi, sillä juuri se on heidän työnsä.

Käyttäjän janneaikio kuva
Janne Aikio Vastaus kommenttiin #29

Mittaaminen ts. numeroilla pelaaminen kuuluu suomalaiseen keskustelukulttuuriin. Joskus kun luin Valituista Paloista suomalaisten kirjoittamia artikkeleita niin saatoin jo valmistautua erilaisten tilastofaktojen lukemiseen ja numeroiden läpikahlaamiseen. Jos haluat vakuuttaa, niin heitä numeroita kehiin.

Tilastot tunnetusti valehtelevat, mutta siitä huolimatta esimerkiksi valtion budjettikysymykset ratkotaan erilaisten talousennustusten ja taulukkojen varassa. Johonkinhan se päätösvastuu on voitava ankkuroida.

Reaalitalous kulkee erittäin harvoin ennustusten tahdissa. Se johtuu ennakoimattomista tekijöistä. Maailma on täysin avoin erilaisille ennakoimattomille tapahtumille. Mahdollisuuksia erilaisille skenaarioille ovat rajaton määrä, ja nämä mahdollisuudet on matematiikan ulottumattomissa.

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo Vastaus kommenttiin #30

Suomalaiseen keskustelukulttuuriin ei kuulu pelkästään tilastot, vaan ylipäätään "faktat".

Olen tuohon kiinnittänyt huomiota jo vuosien ajan ja ajattelen tuon ilmiön johtuvan jostain kansallisesta historiallisesta traumasta, joka estää avoimen ja vastapuolta kunnioittavan oikean arvokeskustelun. Ehkä tuo trauma juontaa juurensa vuoden 1918 sisällissodasta ja sen jälkimainingeista, mene ja tiedä.

Suomalaisessa keskustelussa mielipiteillä ei näytä olevan mitään arvoa, vaan pelkästään "faktoilla". Tuo viittaisi siihen, että arvokysymysten olemassaolo pyritään tukahduttamaan tai ehkä se on alitajuisesti tukahdutettu (psykologinen puolustuskeino) niin että ihan oikeasti kuvitellaan, että mitään arvokysymyksiä ei oikeasti ole olemassa.

Toinen ilmentymä tuosta mielipiteiden arvottomuudesta ja arvokeskustelun mitätöimisestä on se, että Suomi on "insinööritieteiden" luvattu maa. Luonnontieteet ja teknologia mielletään arvoneutraaleiksi, ja siksi lahjakkaat ihmiset uskaltavat niitä harrastaa ilman, että tarvitsee pelätä kritiikkiä.

Mieleeni tulee vertaus Neuvostoliitosta. Siellä lahjakkaat ihmiset, jotka syystä tai toisesta inhosivat puolueen linjaa, ryhtyivät shakinpelaajiksi. Shakin pelaamisessa puolueella ei ollut mitään virallista linjaa; jokainen sai pelata millä tyylillä halusi. Pääasia, että pelasi hyvin.

Noista insinööritieteistä puheenollen muistuu vielä mieleeni ajatus, jonka ajattelin noin 15 vuotta sitten. Asuin 1987-99 Norjassa, joten tunnen sikäläistä mentaliteettia myös. Tuo ajatukseni oli se, että suomalaisen ja norjalaisen mentaliteetin eron huomaa kun ihmiselle antaa uuden teknisen vempaimen käteen. Norjalainen kysyy mitä sillä voi tehdä, kun taas suomalainen kysyy miten se toimii.

Käyttäjän PetriHmlinen1 kuva
Petri Hämäläinen Vastaus kommenttiin #31

Erittäin tärkeä havainto suomalaisuudesta tuo faktauskoisuus. Lähtökohta pitäisi olla se, että mielipiteitä on monia. Vaikka perustuen samaan dataan.

Aivan kuten lounasmakuja on monia.

Käyttäjän janneaikio kuva
Janne Aikio Vastaus kommenttiin #31

Ihan uskottava kuvaus suomalaisten faktatietoisuudesta.

Historiallisuudesta puheen ollen tulee mieleen Suomen hallinnolliset juuret Saksaan. Luther, Agricola, Snellman, kansallisaate, saksalaisten ihailtu korkeakulttuuri, Saksasta aikanaan valittu kuningas sekä roomalais-saksalainen oikeusjärjestelmä.

1800-luvulla Saksan keisari Otto von Bismarckin avustamana yhdisti Saksan. Sen yhtenä mahdollistajana oli näiden miesten mieltymys arkistoida kaikki yhteiskunnalliset asiat ja tapahtumat paperille. Ote oli rautainen. Saksalaiset ovat olleet kirjakansaa, ja seuranneet suuren filosofinsa velvollisuusetiikkaa. Fasismi tuskin olisi onnistunut missään muussa henkisessä ympäristössä.

Saksalaisten mielestä kaikki, mikä oli kirjoitettu paperille oli totta. Tämä suhtautumistapa totuuteen sopii kyllä myös Suomeen, pienellä ripauksella turvautumista asiantuntijoihin, meidän aikamme pappeihin.

Yhden totuuden konsensus löytyy kirjoista, asiantuntijoilta ja linjauksista. Muistuttaa hieman keskiajan skolastiikkaa, jossa ristiriidat kirjallisista lähteistä pyrittiin yhdistämään harmoniseen muotoon.

Käyttäjän Keijo Lindgren kuva
Keijo Lindgren

Ajan henki!
Emme tarvitse enää lapsia vanhuuden turvaamiseksi kuten ennen vaan meille on opetettu mediassakin että politikot huolehtivat tarpeistamme johon meillä on oikeus.

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

"Ajan henki!
Emme tarvitse enää lapsia vanhuuden turvaamiseksi kuten ennen vaan meille on opetettu mediassakin että politikot huolehtivat tarpeistamme johon meillä on oikeus."

Tuodaan maahan lapsia sieltä, missä heitä on yllin kyllin...

Tämä liittyy kirjoituksen aiheeseen aika läheisesti. Kehitysmaissa, joissa ei ole kehittynyttä sosiaaliturvajärjestelmää (eikä sen myötä mainittavaa veronmaksuvelvollisuutta) lapsia hankitaan vanhuudenturvaksi vanhemmille.

Kehittyneissä maissa, joissa vanhusten toimeentulo ei ole kiinni siitä, että kullakin vanhuksella on omia lapsia ja lapsenlapsia ruoka-apua antamassa, syntyvyys on alhainen, jopa alhaisempi kuin kuolleisuus.

Käyttäjän Keijo Lindgren kuva
Keijo Lindgren

Gadaffin poistaminen avasi hoitajavyöryn meille onneksi kun tässä vanhenemme ja politikoille työtä organisoida hoitomme.

Käyttäjän PasiRipari kuva
Pasi Ripari

Jonain päivänä lasten hankkimisesta tulee työ. Lapsen saatuaan saa vapautuksen töistä - ja palkkaa. Eiköhän syntyvyys pysy kuosissa.

Kunhan vain ensin päästään sinne asti. :)

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

Pohjois-Korean perustuslaki takaa lyhennetyn työajan jokaiselle naiselle, jolla on yli 3 lasta.

Socialist Constitution

"Article 77.
Women are accorded equal social status and rights with men.
The State shall afford special protection to mothers and children by providing maternity leave, reduced working hours for mothers with several children, a wide network of maternity hospitals, creches and kindergartens, and other measures.
The State shall provide all conditions for women to play their full roles in society."

Käyttäjän AnteroSmki kuva
Antero Säämäki

Alhaisesta syntyvyydestä huolimatta saisi olla itsemääräämisoikeus lisääntymiskyvystä luopumiseen.
Kansalaisaloite oikeudesta sterilointiin ei ole saanut julkisuutta mediassa.
Suomessa vasta 30-v pidetään tarpeeksi kypsänä päättämään, ettei halua kolmea tai ei ollenkaan lapsia.
Muissa pohjoismaissa jo 25-v saa päättää lisääntymiskyvystä luopumisesta.

Nyt voi kannattaa ja jakaa kansalaisaloitetta itsemääräämisoikeuden lisäämiseksi.
"Steriloimislain ikäraja pohjoismaiseksi eli 25 vuotta ja lapsiluvuksi kaksi lasta"
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2401
Aloitteen tavoitteena on 25 vuotta tai kaksi lasta steriloinnin perusteeksi.
Nykylain 30 vuotta tai kolme lasta on holhoavaa vanhanaikaista lainsäädäntöä.

Toimituksen poiminnat